XV.
Reading edition
Kun Kate oli jättänyt miehensä ja ajatteli häntä, ei hänen mieltään täyttänyt musertava häpeäntunne. Hän oli tehnyt hänet onnettomaksi, mutta ei hän itsekään sillä ollut mitään voittanut. Päinvastoin hän oli joutunut kauheasti kärsimään, sillä olihan hänen täytynyt erota lapsestaan. Lievittääkseen antamansa iskun vaikutusta oli hänen täytynyt tehdä vääryyttä omille hellimmille tunteillensa. Joka kerta, kun hän muisti Peteä, hän muisti myöskin sen kalliin uhrin, jonka hän oli antanut ja haikeasti hän itki ikäväänsä. Kun hän näin ajatteli, hän tunsi, että hän puolisonsa kanssa oli kuitti Jos hän itse olisi saavuttanut onnea Peten kärsimyksen hinnalla, olisi hänen murheensa ollut suuri ja syvä. Mutta nyt hän oli antautunut alennukseen ja saanut osakseen koko maailman tuomion samalla kuin hänen oli täytynyt katkaista siteistä hellin.
Kun hän kiihkeässä tuskassansa oli vakuuttanut, ettei hän välittäisi ylenkatseesta eikä häpeästä, jos hän vain omistaisi Philipin rakkauden, hän ei ollut uneksinutkaan, millaiseen alennuksen tilaan hän joutuisi eläessään pimeässä, väärällä nimellä ja väärissä olosuhteissa: elämään saman katon alla Philipin kanssa eikä kuitenkaan hänen rinnallansa, tuntemattomana, piilotettuna ja unohdettuna, jota ei Philipkään tahtonut julkisesti omakseen tunnustaa. Sinäkin ratkaisevana hetkenä oli hänen sydämensä syvyydessä piillyt salainen toivo, että hänen elämänsä tämän jälkeen tulisi miellyttävämmäksi ja että hänestä tulisi hieno rouva. Häntä oli elähdyttänyt se varmuus että Philip keksisi pelastuksen tien ja vapauttaisi hänet siitä alennuksen tilasta, johon hän joutuisi, että hän saisi elää koko maailman nähden rakastettunsa rinnalla — hän ei kyllä tiennyt miten —, ja silloin hän ei välittäisi, vaikka ihmiset levittelisivät minkälaisia juoruja Sillä jos Philip olisi hänen omansa, hän olisi ylpeä ja onnellinen.
Mutta sitä pelastuksen tietä Philip ei ollut keksinyt, eikä hän häntä moittinut sen vuoksi. Hän oli alkanut aavistaa, että juuri Philip oli joutunut enimmän kärsimään ja saanut osakseen syvimmän häpeän tästä heidän suhteestaan. Sen jälkeen kun hän oli elänyt Philipin talossa, oli mies alkanut mennä alaspäin. Hän ei voinut sulkea silmiänsä tältä pikaiselta huonontumiselta ja hän tiesi sangen hyvin, että se oli vain seuraus hänen läsnäolostaan. Lakkaamaton petollisuus, keksityt verukkeet ja valheet joka hetki päivästä päivään ja kaikissa tilaisuuksissa olivat omansa painamaan häntä lakkaamatta alas. Ja kun hänelle tämä selvisi, valtasi uusi pelko koko hänen olentonsa. Se oli katkerampi kuin mikään ihmisten ylenkatse, musertavampi kuin häpeä — pelko, että Philip lakkaisi rakastamasta häntä — kauhu, että Philip alkaisi vihata häntä saatuansa selville, kuinka syvälle hän oli vajonnut hänen tähtensä.