X.
Reading edition
Aamun hämärtäessä Mummi heräsi vuoteessaan viettävän turvekattonsa alla ja ikkunaverhon raosta heijastuvasta valosta saattoi huomata päivän sarastavan. Hän kohenteli yömyssyänsä, huokasi ja sanoi: »Niin pian kuin vähänkin ummistan silmääni, näen unta että poikaraukan on käynyt onnettomasti.»
Caesar haukotteli kysyessään: »Kenen pojan?»
»Pete pojan tietenkin», vastasi Mummi.
Caesar mörähti.
»Olimmehan me itsekin köyhiä kun alotimme, isä.»
Mummi tunsi pimeässä vanhuksen tuikeasti häntä katselevan. »Olimme niinkin, mutta ihmiset unohtavat helposti menneet asiat. Lainata täytyi kun ostimme suuren ylävesirattaan, muistathan sen? Ja kun vanha pastori Harrison lähetti meille myllyyn ensimmäisen kuormallisen kauroja, emme voineet sitä jauhaa, kun ei ollut — —»
Caesar nykäisi peitettä sanoen: »Etkö voi olla puhumatta, vaimo, että saan nukkua raskaan työni jälkeen?»
»Sitähän minä vain, että älä sinä saata sitä poikaraukkaa turmioon.»
Caesar ärähti ylenkatseellisesti ja veti peitteen päänsä yli.
»Niin kyllä, isä, huonomman miehen voisi tyttö saada. Muhkea, kelpo poika hän on. Oikein tekee hyvää sydämelle nähdä hänen iloiset kasvonsa — tuntuu ihan siltä kuin joisi kaivosta raitista vettä. Entä hänen naurunsa — sitä on yhtä hauska kuulla aamuisin kuin porsaiden röhkimistä kaukalon — —»
»Mene sitten itse naimisiin pojan kanssa, vaimo, äläkä siinä jaarittele tyhjiä», huudahti Caesar, potkaisi säärellään, kääntyi selin Mummiin ja alkoi äänekkäästi kuorsata.