UUSI MAAILMA.
Reading edition
Ma noitur' olla tahdon nyt, Lumooja, velho verraton— Ma riidan irvihampahan Pois manaan tieltä maailman— Luon rauhan sulo-sovinnon.
Ma vihan, kateuden työt Ja kostonhimon alhaisen Pois loitsin—rakkauden vaan Ma kutsun maata asumaan, Maan lapsill' luomaan autuuden.
Nuo himot, surman siittämät, Ja kaiken vainon, vääryyden Sanalla ruhjon syvyyteen: Totuuden päästän valloilleen, Perintöön valta-istuimen.
Yön maasta kadotan mä pois, Ja kärsimys ja vaivaisuus Lieventyy suloisuutehen: Näin valonmaahan uutehen Jää puhdas kuolemattomuus.
Maailman mikä rumentaa, Mi saastuttavi elämän, Sen avaruuden rajoista Pois karkoitan—maa ihana, Kuin taivas, nähdään välkkyvän.
Maa autuain näin valmis on— Maan lapset siihen joutukaa! Vaan kenpä joutuu, hyljätkään Hän rumat henget syämestään: Hääkauneutta vaaditaan.
Siipenne tomust' irrottain Siis nouskaa kilpalennossa! Kohotkaa valon sydämeen, Unelmain iki totuuteen, Ihaillen jumal'-istuinta!