KESÄMUISTO LOHJALTA.
Reading edition
Maantietkin auhdot Lohjan nummella Mun silmissäni näytti kukkivan, Ja taivas loisti Lohjan aalloista Mun rintahani onnen rauhaisan.
Ja laaksojen ja saarten kukastot Mä hymyhuulin kuulin kuiskuneen: Maan nurmet, metsät, vuoret, vainiot On lemmen tulta nousseet tulvilleen.
Miss' oli lintuin laulut vaienneet, Siell' oksat puun sai lehdet kielikseen, Ja, kuin ois tuulet sormin soitelleet, Mä luulin suvilintuin laulelleen.
Ja öillä soudellessa, vaikka kuu Ja tähdet piili pilven peitossa, Venheessä taivas mulle kirkastuu— Näin aurinkoni immen kasvoissa.
Nyt pois on impi, poissa aurinko Ja nurmi vaan nyt hiekkaa tuoksuttaa, Ei kukkain hymy, lintuin laulelo Voi Lohjan maita mulle sulostaa.
Jäi Lohja, jäi. Nyt rinta rauhaton Vaan kaipausta hiljaa laulelee: Ah, armas neiti! onni, rauha on Sun luonasi—sun kanssas pakenee.