KOHTALOSI, SUOMI.
Reading edition
Oletko jo löytänyt, sä Suomi, Satamasi, tyynen landekkehen, Miss' ei läiky laineet myrskyisinä, Rannoiltasi lyöden lohkareita, Sortamalla sulot suojastosi? Oletko jo löytänyt, sä Suomi, Laakson, missä kukkain, pensahitten Varjostossa vietät vapautta, Nautit ilon, elon hekumata, Mettinen kuin nurmen-kukkasista Mettä imee, ihaa kauneutta? Vaiko, Suomi, seisot kukkulalla, Kirjavana mihin kuvastaapi Onnesi sun taivas tähtinensä, Selvinnynnä epäilyksen säistä?
Mutta muista: meren tyynimmänki Syvyydess' on kätkyt kuohutarten, Petollisna mitkä mellastaapi, Kunnes tuovat myrskyn toivottoman Hävittämään rantas rauhalliset. Muista myöskin, miten mettiäinen, Uupunut mi onpi unehensa Mesikannun kultakupehilla, Tallatahan usein astujoilta Tahi ryöstää vieras väijyväinen Puhtahaksi parhaat aartehensa. Niinpä muista, koska kukkulalla Lujimpana luulet seisovasi, Selvinnynnä epäilyksen säistä: Vaara onpi silloin vaarallisin, Tuulet uhkaa yhä tuimempina, Vihurina puuskat vinguttaapi, Honkiakin ahtain alankohon.
Siispä taukoo unen horroksista, Jo nyt katso, ettei oikeutes, Oikea sun kätes kärventyisi Roviolla rojutavarana, Kuni kannel kultakielinensä Suomalaisen oli sortumillaan Muukalaisen mustakoppeliksi. Siispä nouse, silmää ympärilles, Suomalainen, tilaas tarkastele, Milloinki mi lienee kohtalosi! Vaappumatta seiso vastuksissa, Tyyvennessä aina torkkumatta Kuni vahti, maasi varjelia, Suojelia kansas, kunniasi!