PETTYNYT.
Reading edition
Jo kauan kaiveli aarretta Hän Paulan rinnasta, Ei uhrannut kukkoja, kanoja, Vaan lempilauluja.
Muut, valvoen keyri- ja juhannus-yöt, Jo löytää aartehen; Hän kaikki yöt valvoi ja päivän työt Jäi usein unheesen.
Hän silmänliekkiä vartioi, Tuot' aarnitultansa; Ei arvaakaan miten pettää voi Myös virvan valkea.
Ois luullut jo aartehen löytyneen Ja vaivat maksavan, Mut tyhjän löysi hän: ruostuneen Ja "heikon astian".
19/8 1880.