JOULUTÄHTI.
Reading edition
Taivaalla muinen tähti kiilsi, Kuningas tähtiparvien. Sen sydänt' usein murhe viilsi, Nähdessä vaivat ihmisten; Ja, surren synkeyttä maan, Hän jätti riemun ylhäisen Ja astui maata loistamaan.
Majaanpa pienehen täht' ensin Valonsa pyhän vuodatti; Siit' ympär' ihmiskunnan lensi, Sydämet, mielet lämmitti. Hän kuoleman ja varjoin maan Elämän maaksi kirkasti, Ja rauhan toi sit' asumaan.
Tuo tähti synkeästä yöstä Valoisan armopäivän loi, Ja ihmissielut harhatyöstä Totuuden tielle viedä voi. Hän, taivahinen kirkkaus, Joul'-aamuhun tuon valon toi, On >maan ja taivaan valkeus.