LAULU HEVOSPAIMENISTA.
Reading edition
Annas kuulla kertomusta Poikaparven keskeltä, Kuinka ennen hevospaimen Eli syys-yön metsässä: Kuinka alla kuusien Luona niittylähtehen, Havumajan edustalla Roihui liekki korkealla, Yötä mustaa valaisten.
Kuinka koivukannon päähän Tulinuijaa jyskittiin, Taikka paimentorven rai'ull' Ilmanranta halkaistiin: Metsät, vuoret vastasi, Sudet, karhut pakeni. Kellot vaan soi hevoskarjan, Hirnu kuului liinaharjan— Paimentaan se muisteli.
Satuja jos kerrottihin, Peljätty ei peikkoja; Painittiin jos toisinansa, Aina oltiin veikkoja. Nukkua jos tohti ken, Jalat ilmaan nousi sen, Vettä kylmää satoi päähän.— Ken nyt, jos ei käynyt jäähän, Taas ei tuost' ois virkkuinen?
Valvoa ja hoitaa tulta Tääll' on virka paimenten; Huuto, pauke, torven raiku, Niissä pelko petojen. Niin he lauman säilyttää, Vaikk' on yö ja myrskysää, Kunnes kultaotsa aamu Koittaa—poistuu yö kuin haamu, Rauha maille leviää.