UNKARIN TYTTÖ.
Reading edition
Alas Elbeä Tonavan mailta Tuli tyttönen Unkarin. Ja hän laivan helmenä loisti, Oli tähtönen kirkkahin.
Muut tähdet kiertävät päivää, Kukat huomaavat auringon, Niin laivalla kaikkien ihme Tuo Unkarin tyttönen on.
Ja nyt Unkarin taivahan auki Näki maa hänen silmissään, Ja tukka kuin Tokain tarhat Yli varjosi ylpeän pään.
Kevyt Elben aaltonen läikkyy, Soma vartalo heilahtaa, Vene seisoo: Unkarin ylväs Myös rantahan astahtaa.
Väki tulvii, tyttönen väistyy. Mihin?—Suurehen maailmaan. Yhä siellä hän rintoja hurmaa, Kuin viinikin Unkarinmaan.
Elbellä 26/7
KAHLITULLE.
Sua säälin, joutsen jalolentoinen, Kun rajoittuu nyt liikkees lampehen. Vaikk' ennen korkealla lentelit, Kun joskus miellytti, niin uiskelit. Nyt ken sun—siipesi on leikannut, Niin leikikseen sun lampeen kahlinnut? Liet yksi niitä, joilta maailma Vaan huvikseen on siivet katkaisna.
Teplitz 1/8
ITSENÄISELLE.
Olet itsenäinen? No kaikkia vaan On luotu maailma kuulemaan! Olet ympäristöä, hengit sitä. Sitä aattelet ja sit' uskot, mitä Esivanhempas sekä kansalaises. Ja toista mieltä jos huomataan, Sua kohta syrjästä kolhitaan, Ja kahleesi on omat uskolaises. Kuin tuskaloiselta tuntuukaan, Jäät ennelleen yhä istumaan, Ja yhteiskuntasi vitjassa Olet ruostuvaisena rengasna, Joka uutena välkkyy kilkahtain, Mut vanhana soi kuin muutkin vain.
Teplitz 3/8