LAPSET KESÄLLÄ.
Reading edition
Kesätaisteluissahan pienet Viatonna vaan vierivät; He täyttävät kukkaiset niemet, Mesikankaita kierivät.
Ja lintujen kanssa he kilvan Vapavirttähän veisaavat, Varahin ja iltasin hiljan Tuoll' ulkona tanssivat.
He huutelevat hymyhuulin, Kuin Lemmetär armahallen, Ja virvaten vinkuvat tuuliin, Min kaiku kuin kantelehen.
Kuin ehtoisen auringon loisto Kesätaivahan kuvaelee, Niin laps'ajan lauhkea muisto Sydämessäni sykkäelee:
Se kultainen aika jos vielä Olis mullakin muinoinen, Niin saisin nyt nauttia siellä Sulolempeä lapsuuden.
Vaan mennyt se on kuni varjo, Se kuivunut kukkakin on; Sen taivas ei loistoa tarjoo, Muu mennyt—muisto vaan on.
Mut toivon tok' kevähän toisen Ja toisenkin lapsuuden, Kun saan kera kukkain moisten Ilon, onnen ja autuuden.