LEIVÄN TÄHDEN.

Elämä on pelkän leivän tähden: Kerjäläisest' aikain ruhtinaasen Kaikki hikoaa ja ähkää, puhkaa Niukan taikka runsaan ruuan vuoksi.

Maamies kuokkii, kyntää, kylvää, niittää, Korjaa viljan—kiittää leivän tähden. Tai, kun halla vie, hän päänsä painaa Alas, katkerasti surren, anoo Anteiks syntejänsä—leivän tähden. Vaan kun leipä runsas on, hän kuorsaa Kirkoss' ajan ratoks istuessaan.

Mitä kielt' ei haastais leivän tähden Kaupungissa, maalla kauppasuku? Tosi, valhe, oikea ja väärä, Käsi liukas, kieli lipeäinen Tuusin luusin kiehtoo tuhansia, Leipää, viinaleipää ansaitakseen.

Merimieskin aaltoin kimpuss' etsii Leipää vaan ja suolaa leipähänsä. Sotamies senvuoksi puoltaa maataan, Kun mies maaton leivätön myös onpi.

Papit sitten, suuri hengensääty! Leivättäkö lähtis sana suusta? Vaativatpa vielä voit ja juustot, Lammasjalat leivän höysteheksi: Henki heissä vaan on leivän tähden.

Virkaviisaat kirjan-oppineetkin Viisaudestansa leipää syövät, Todest' ei, vaan leiväst' ottelevat, Osan saanut vasta rauhoittuupi: Nauttii viisaan lepoa ja leipää.

Leivällen kaikk' ihmistaito nöyrtyy: Ericsson'it sekä Edison'it Keksintöjen kilpajuoksuansa Kiiruhtavat—leipää huojentaakseen. Kirjasepät—Scott ja Cooper—kilvan Sekoittavat mustett' ajatuksiin, Tapauksiin, ansaitakseen leivän, Kenties hiukka hienomman kuin toiset. Runosepät—Cervantes ja Kivi— Näljissänsä suurta soinnuttavat, Näljissään he, toiset täynnä ollen, Mutta kaikki, kaikki leivän tähden.

Joskus keino keksijänsä pettää, Lasten itkuks isän leipä särkyy, Viinakoppi vaihtuu velkakoppiin: Usko silloin loppuu, sammuu toivo: Myrkky, nuora, ruuti, teräs—teiltä Kurja henki pelastusta ruinii Loppuluovutusta suorittaakseen— Kaikki, totta varmaan, leivän tähden.

Annas, kaikki kun käy Luojan luokse: Jokainen ois sankar' mielestänsä, Parhainta ei palkkaa paljoksuisi Jaloist', ylevistä—leipätöistään!

Niinhän nykyaika lauleleepi. Lienee totta puolet leikissäkin.

Mutta Luoja leivänjyväsistä Löytää jonkun lemmen jalokiven,

Tunnon puhtahan ja vilpittömän, Hyvän tahdon—poimii aittahansa Kaiken, mikä kukki elämässä, Lausuu: nuo on siemeneni sato.

Pain. 15/2 1881.