EN VIISASTUNUT.
Reading edition
Suopursuin keskelt' ennen aikaan Kun lakkamarjoja ma poimin, Pään pakoituksen pahan sain; Vaan siit' en liioin viisastunut— Kun löysin, poimin aina vain.
Taas maljan laidalt' ennen aikaan Kun riemua join vaahtoisata, Pään pakoituksen pahan sain; Vaan tuost' en liioin viisastunut— Kun seura sattui, joinpa vain.
Niin tyttöin keskelt' ennen aikaan, Kun sydänt' etsin lempiväistä, Sydämen tuskan tuiman sain; Vaan milloin viisastuin ma, milloin?— Kun vanhat jäi, taas uutta hain.
Muut kenties viisastuu, kentiesi, Mun älyni vaan luonto voittaa— Tää katkeraa on tunnustaa.— Tiet' oikeaa on turha koittaa Mun omin neuvoin vaeltaa.