PIETARI BRAHEN
Reading edition
juhlassa Viipurissa 31 p. Lokak. 1880.
Ei suomalainen syntyään, Mut meidän maata lempimään Hän oppi omanansa. Ja Suomen toivot, tarpehet Hän tutki, täytti puuttehet Kuin isä lapseltansa.
Ol' isä maalle tosiaan. Ja säästämättä vaivojaan Hän hoiti armastansa, Vaikk' ylhäisen ain' arvonsa Hän muisti—"kreivin aikana" Ei unhoittanut kansa.
Ja Suomen suloutta hän Niin mielin, kielin lempivän Kuin maamme lapsi, näytti. Ei ylistellen innoissaan Hän toivotuilla aarteillaan Jo silloin Suomen täytti.
Kuin ennushenki, Suomenmaan Hän kuningasten kunniaan Jo aikanansa nosti. Ja minkä toivoi, tahtoi, sen Hän valtavasti puuhaten Töin, toimin meille osti.
Hän missä kulki, kukkaseen Maa puhkes hänen muistokseen, Niin tiukkui askeleensa. Vaan tiedon valolähtehen Tuon kukkienkin kukkasen Sai Aura rannallensa.
Kun kerran jätti meidän maan Sen rakkahana rinnassaan Tok' ijän kaiken kantoi; Ja Suomen kansa omakseen Myös hänen sulki sydämeen Ja isän nimen antoi.
On vieraskin meill' omainen, Kun Suomeamme palvellen Hän yhtyy henkehemme; Ja toivojamme aikanaan Ken valmis onpi valvomaan Hän on kuin omaisemme.
Ei Suomen mies hän syntyään, Mut meitä oppi lempimään Ja johti rientojamme; Siks ylistää ja rakastaa Ain' omanansa Suomenmaa Nyt Pietar-Braheamme.