KUKKATARHASSA.
Reading edition
Mielelläni istun täällä Rannan kukkatarhassa; Omenoit' on pääni päällä, Ympär' ruusuin tuoksua.
Tyynnä, rauhallisna noita Ruusuja ma katselen, Mieli ei tee omenoita— Muuta, muuta aattelen.
Saapuu ruusujen luo kukka, Alle omenaisen puun: Terässilmä, tummatukka, Sanat soivat ruususuun.
Silloin rauha rinnassani Vaihtuu outoon tuskahan: Kukkaseksi muuttuvani Soisin—neidon poimivan.
Tai jos omenainen öisin,— Vaikk' ei sentään kieltyn puun Neidon hyppysihin voisin Sutkahtaa—luo ruususuun!
—Hiljaa, sydän! eihän korsi Kukan kohtaloa saa, Halvan laulajan ei varsi Kanna onnen omenaa!
Laula lemmen tuskiasi Kärsien kuin kyyhkynen, Mutta jatka lentoasi Kotkan lailla korkeellen!