KULKIJA.
Reading edition
Miks, äiti, pientäsi ohjasit Pois kotikullasta maailmaan? Oli kirkas aamu kun talutit Hänt' ulos luontohon kukkivaan.
Ja poikas silmissä toivo koitti, Sun silmyeissäsi kyyneleet, Ja rakkautesi kaikki voitti, Te ette turmia peljänneet.
Ja käärme, uinuva kukkasissa, Ei silmiänne viel' auaissut, Ja pahan voimia kuolevissa Ei sydän nuori viel' uskonut.
Niin kauas pienesi sitten kulki Ja kasvoi suureksi matkallaan, Vaikk' käärme montakin katkeruutta On hälle ehtinyt tuottamaan.
Miks ei jo loppunut käärmevalta, Sen pää kun poljettu kerran on? Sen myrkky kiehuvi kaikkialta, Pää kaipaa kultakin poljennon.
Wien 11/11