ÄITI.
Reading edition
"Jokivartta pitkin Kävelin ja itkin: Lapseni aaltoon hukkunut lie. Löysin lumenpäljen, Siinä jalan jäljen,— Siit' oli surmaan lapseni tie.
Mieheni läks ensin, Häntä etsin, lensin, Lintuna, joit' on puoliso pois. Hän jos hukkui, kuoli, Elämästä puoli Mult' ikipäiviksi riistetty ois.
Hukkunut ei vainen, Kurja,—armahainen,— Pois paken' aaltoisen meren taa. Käännyin rantalehtoon, Mökkihini, kehtoon,— Kaikkialt' etsin last' ihanaa.
Lasta, lohdutusta, Etsin,—mökki musta Hautaan upposi silmissäni: Laps on poissa;—meni Koko elämäni! Synkk' on hauta nyt mökkiseni.
Vaivuin … jälleen nousin, Juoksin minkä jousin.— Juoksun' ei kauan kestänyt lie: Löysin lumenpäljen, Siinä jalan jäljen,— Siit' oli surmaan lapseni tie!"—
Näin hän lauloi yksin Päivät pääksytyksin, Murheess' uitellen sydäntään. Polki rukkiansa, Leipää suolahansa Painoi, kasteli kyynelillään.
Elikö tai kuoli, Almusta ei huoli: "Armoleip' ei mun armottoman." Tyhjää kehtoansa Tuutii toisinansa, Toivoa laulaa toivottoman:
"Isä, kanna lasta, Vaikka tuonelasta, Suo hänet äidin viel' omistaa!" Muutpa moittii vainen: "Hullu, hullu nainen, Soimata uskaltaa Jumalaa!"
"Tuuti, tuuti lasta, Vaikka tuonelasta!" Äit' yhä laulaa yöt yliten. "Minut hälle anna Tai hän mulle kanna!— Kuukin nousee yön laellen.
Kuukin kuoltuansa Nousee uudestansa, Läntisen päivänkin itä tuo. Öisen valon luoja, Uuden päivän tuoja, Äidin murheesen ilo luo!
Tuuti, tuuti lasta, Vaikka tuonelasta, Muutoin ei isä anteeks saa."— Yö on. Kumma valo, Äitilemmen palo, Vaimon kasvoja kirkastaa.
Kuu jo kultaa yötä, Herra armotyötä Näyttää aikovan maass' alottaa. Lähenee jo aamu, Mökiss' outo haamu Last' ihanaa sylin kannattaa.
Ihmekö nyt kohtaa? Äidin silmät hohtaa Kuin valo koittavan auringon. Juoksee haamun vastaan, Syleileepi lastaan.— Murheesen ilo vuotanut on.
"Kiitokset, mies kulta! Anteeksi sait multa!" Autuas äiti näin huudahtaa. Päivä koitti yöstä, Herran armotyöstä Rakkaus koston sai sovittaa.
Tuuti, tuuti lasta, Lahjaa taivahasta. Vaan vait!—tuutija vaiennut on. Seis nyt, rukki, kehto, Tyynny, rantalehto! Äitikin tyyntynyt on lepohon.
Lepää lautehillaan, Kasvot kirkkaimmillaan, Rakkaus loistaa kuolematon. Missä? mikä pauhaa! Mökissä on rauhaa; Äiti jo lapsensa löytänyt on.