KALASTAJA.
Reading edition
Asusti poika saarella Lähellä kirkkonientä. Kalahan lähti illoilla, Vaan kiiskin päät' ei pientä Tuo aamulla hän kotihin— Iloisna saapuu kuitenkin.
"On poika pahan noituma," Kotona kuiskaa väki, "Toi kaloja, toi lintuja Hän ennen kyllältäki. Nyt, vaikk' yön halk' on kalassa, On aamuin tyhjä kontissa."
Vaan lintu kirkkoniemessä Soreesti laulaa illoin. Unohtuu verkot mielestä Kalastajalta silloin: Hän öiksi viihtyy linnun luo. Kaloja siks ei aamuin tuo.
Se lintu tarttui pyydykseen, Kaloja kallihimpi, Kun saaren sulhon venheeseen Istahti niemen impi: Nyt saarenväki ihmeissään Ei noidanjuonta syytäkään.
Rannalta saaren vastakin Kalahan venhe lähti; Se lähti illoin, kuitenkin Kotihin yöksi ehti,— Vaan saalista toi enemmän Kuin sulhon' olless' isännän.