SADE.
Reading edition
Maa halkeili jo poudan heltehestä, Työvoimat kuihtui luonnon elimistä. Jo linnun laulu kuivi kurkkuhun Ja kukka laakson rinteell' lakastui. Niin ihminenkin, luonnon valtaherra,
Käy allapäin ja mielin murretuin.— Vaan luonnon työstä, elintoiminnoista Kohosi pilvet paksut taivahalle: Maan elimiin taas vuoti virvoitus, Maan jäsenet ja suonet sykki taas. Vireemmin lauloi lintu, liikkui lehto, Hymyili laakson kukka auringolle. Ja ruohot, lehdet kiilsi kiitoksen Elämän kaiken alkulähteellen. Niin ihminenkin epätoivostansa Taas virkosi: hän luotuin keskellä Nyt loistaa heltyneenä, kyynelsilmin, Hän riemunkyynelt' elpyi uhkumaan.