HAAKSIRIKKO MAALLA.
Reading edition
(Kirje ystävälle.)
Oi, armas veli, onnellinen veli! Nyt ehkä juuri pullin ääress' istut Ja kuulet soitantoja Turhalassa Ja katsot kaunotarten hepan keppaa, —On silmänruoka myöskin nautintoa— Tai väsyneenä, nokka vasten pyötää, Vaan unta näet "syviss' aatoksissa" Niinkauan kunnes kätten paukkehesta Taas heräjät ja kutsut täyden pullon, Ja kallistat—oi onnellinen veli!
Ei pojat äitini niin armahia Lie mulle, kuin sä, kallis ryyppyveli! Meit' yhdistävät riennot yhtehiset: Mont' iloist' iltaa, yötä liekkumaista. Vaan aamut pisteli ja kiroilutti, Siks että uusi ryyppy untuvilla Taas kietoi sydämen—oi onnen aikaa!
Vaan nyt mun toisin: Asun, tiedät, maalla, Joss' on vaan tuhmaa moukkaseuruetta. Ja isäntäni, aika itseviisas! Hän kansallisill' asioilla kiusaa Ja ärsyttää kuin pistäis neulasilla (Mun lakimieheksi hän näet tietää). Ei siinä kyllin—saarnaa raittiutta: Ei itse juo ja hammastaapi muita. Siit', armas veli, tunnet asemani. Hän olkoon se, kun mun suo olla tämän.
Jo arvaat, että etsin lohdutusta Ja seuraa hauskempaa. Niin rautatiellä Ma löysin hotellin ja ystäviä. Siin' iltaa istuttiin ja juotiin yöhön Ja aamuhun niin hauskast', iloisesti Kuin ennen muinen. Mutta piru vieköön! Sun vertaistas ei monta ystävätä! Kuin tunnet, olen arka kunniasta, Niin loukattuna suutuin kauheasti: Löin pirstoiks ikkunat ja tuolit, pöydät, Yörauhan rikoin.—Olen lakimies ja Nuo seikat tunnen—kuule armas veli! Ei armo auta tässä, jos ei raha.
Jos itsemurhan teen, te, virkaveljet, Kun rakkaudella lain lievennätte, Mun kunnialla voitte hautauttaa. Vaan nyt, kun virkamies on valtiolle Syyn-alainen, on julki rikollinen, Kun oikeus on vasten valvojaansa, Jok' elää vielä eikä tahtois kuolla— Oi, armas veli, täm' on kauheata! Ja mikä hirmuisinta: pääni, pääni Ja tyhjä kukkaroni! Auta veli Ja muista onnetonta veljeäsi! Oi muista rahalla! Kautt' ystävyyden Ja yhteisien rientojemme kautta Mä vannon, että onnekses juon maljan! Ja sitten saavun kohta kaupunkihin Ja sovitan——no, itse kyllä arvaat! Vaan eikö kaiken kovan onnen syynä, Kun mietin taakse, ollut isäntäni? Niin tuottaa tuhmat vaivaa viisahille. Oi, armas veli, onnellinen veli, Oi, auta onnetonta veljeäsi!
Vaan vielä sana. Kuulehan! Jo horjuu Mun vanha uskoni ja aavistuttaa Kuin olis isäntäni oikeassa. Täm' oire, pelkään, muutost' ennustaapi.
Pain. 15/4 1881.