PERHEEN JOULUHARTAUS.
Reading edition
Tervakset takassa loimotteli, Juhlapöydäll' loisti kynttiläinen, Takan ympär' istui perheväki, Äsken noussut atrialta. Lapset Kulta-oljill' iloisesti leikki, Iloisesti muistoks' ilon tuojan.
Katkaisipa sävel lapsileikin: Perhe veisull' alkoi ylevällä Ylistellä juhlan sankaria; Autuaasti sointui sävelvirrat Leimuavan liekin ympärillä.
Juhlavirren kuminakin taukos, Niinkuin koski lampehen laseikse Kuulemahan hongikon humua: Perhe-vanhin äänell' arvoisalla Pöydän äärell' luki Raamatusta Jaloimmasta Isän armotyöstä. Kiitokset ja rukouspa päätti Vanhuksen vakavan palveluksen.
Äiti nyt kuus-vuotiasta lasta Lauluhun kehoitti kunniaksi Jumal-lapsen, valon ruhtinahan. Niinkuin kukkareunuksinen virta, Kulta-aalloin heleästi helkkyy, Puhdistellen juuret rantapuiden,— Niinpä lapsen viattoman veisu Virvoitusta valoi kuulijoihin:
Vavahteli huulet vanhojenkin, Silmät kiilsi kyynelkarpaleina, Rauhanvilja solui sydämihin, Rauhanvilja, joulun jalo lahja.
Lapsi lakkas. Äänetönnä perhe Tunsi, mit' ei kertoella tainnut:— Povessansa tunsi jumaluuden.