II.
Reading edition
KEVÄT-AAMU.
On kevät-aamu, Suomen kevät-aamu Ja kaikki nousee kohden taivasta. Ei yksin kuusi, honka lehväslatva Tavata tahdo pilven pengertä— Matokin nostaa päänsä mullan alta Ja ruohoin tutkain nousee nurmesta. Myös kohden taivast' aukee lehden korva, Kuin kuulla tahtois kieltä rastahan Tai leivoparven, joka liiteleikse Ain' ylös silmin siintämättömiin, Kuin laulujaan veis istuimelle Luojan. Niin kaikki nousee kohden taivasta. Nuo mettisten ja perhoin lemmityiset, Tuo kevät-aamun kukkanuoriso, Avaapi nousevalle auringolle Nyt hellin silmin tuoksuhuulensa; Ja päivän koitto kansan nukkunehen Jo nostaa töille kevätvainion. Elämä, henki huokuu kaikkialla Ja kaikki nousee kohden taivasta. Niin käen kukku korven liepehellä Viel' lausuu toivon kaukotuntehet. Ja silloin neito kanssa nuorukaisen Myös astuu kevätjuhlan temppeliin. On kevät-aamu, Suomen kevät-aamu Ja kaikki nousee kohden taivasta.