SUKUTUSKAT.
Reading edition
Tarinan muistan veljeksistä, Joit' ahdisti käärme yhteinen, Ja tuskaa tuottaen kauheata, Pit' orjanansa se jokaisen.
Ja veli toinen jos toista syytti, Niin käärme vaivasi uhmemmin, Vaan julmaa yhdessä vastustellen Myös tuskat huojeni kultakin.
Mut vapahiksi ken tiesi milloin He päässevät sukutuskistaan; Kentiesi silloin, niin, ehkä silloin, Kun kukin vuoronsa haudataan.
Wien 11/11