TOINEN JAKSO.
Reading edition
MATKALLA SYYSYÖSSÄ.
I.
On metsätiellä poikajoukko Niin reipas astumaan. Ken myrskyss' itkisi, ois' houkko, Vaan mies ei milloinkaan. Vaikk' usein hongat vuorten Saa tuuli sortumaan, On selkä notkee nuorten, Ei sorru kuitenkaan.
Jos riemu runsas tyttötarhaan Jäi poikaparvesta, El' eksy toki nuorna harhaan, Vaan kestä urhona! Saas tulla taisteluita, Ne meistä miehen saa, Yön petoja tai muita— Ne voimme karkoittaa!
Yö must' on, kesän kiiltomato Ei loista ruohosta; Vaan aamun voitto, runsas sato On meillä toivona. Pois nimen poikanalkki Me kauas suljemme: Kuin urho uljas halki Maailman kuljemme.
II.
Syysviima vinkuu puusta puuhun Ja metsä huokuu raskahasti. Yön pilvet varjonsa luo kuuhun Ja taivas katsoo surevasti. Vaan vaikk' on luonnossa Syys-yö ja kuolema, Ain' nuorten rinnoissa Elämän virrat pauhaa: Ne rauhaa Ei suo—ne jalohon vie taisteloon.
Nyt itkee luonto kyynelsilmin, Syys kun sen riisuu kukat yltä; Noin rinnan huokaus käy ilmi, Kun kuihtuu ruusut lemmityltä. Mut poikaparv' on vaan, Kuin kevät, riemuissaan, Ja toukolauluillaan Se ennustaa: syysvallan Ja hallan Taas nuori kevät kerran karkoittaa.
Hitaasti valtansa yö heittää, Pimeys ei sois' päivän tulla; Yön varjot aamun otsaa peittää, On usva luonnon hartiolla. Vaan nuoret rinnoistaan Saa usvat poistumaan Ja aamun koittamaan, Vaikk' keskell' luonnon yötä— Miestyötä On poikaparvi uljas alkamaan!