MANAUS.
Reading edition
Meill' olkoon ansiona työ, Työ kunniallinen, Ja totuus vahva rintavyö, Jok' ei sydäntä syö, Vaan kantaa miehuuden.
Tuo kumarrusten kunnia On halpain ansio; Ei nöyryys kiellä miehuutta. Vaan koirain tapana Imarrus olkohon.
Ken möisi maansa onnea!— Nuo henget irstaiset: He vieraan jalkapohjia Nuoleevat raukkoina, Kuin ruotuvaivaiset.
Hävetköön häijyt!—häpyä Jos verimadoill' ois: Ei elonvoimaa, henkeä, Eik' ihmissydäntä He kansallemme sois.
Nuo tunnottomat uskaltaa Viel' luunsa saastaiset Tän maamme poveen tallentaa, Hyväillä kunniaa, Jot' ovat häväisseet!
Vaan maamme multa rauhoa Ei anna raukoillen; Uus uljas polvi nouseva Kiroilee muistoa Maan kurjain semmoisten.
Työ olkoon ansiomme vaan, Työ kunniallinen! Jos nostetaan tai poljetaan, On onni synnyinmaan Työmm' alku, loppu sen.