NÖYRISTY, IHMINEN.
Reading edition
Paisutko, ihminen, Kyynärän kunniaa, Mainetta vakkasen Voitettuas?
Jos yli honkien Kunnias nousikin, Ei edes pilvihin Leijata voi.
Maan tämän äärihin Maine jos lentelee, Siivet jo raukenee Voimattomiin.
Nousisko kunnia Ain' yli tähtien, Halk' avaruuksien Mainehemme!
Voittaisko ihminen Yhdeksän taivahan Kunnialoistehen— Voittaisko sen!
—Heimoa Luojan on Henk' ijankaikkinen, Täydellisyytehen Siks ikävöi.—
Vaan lelu tyhjä on Kunnia kultineen, Mainekin mahtineen Maailmassa.
Kunnian, mainehen Ainoa lohdutus, Ainoa siunaus On isänmaa.
Sen povi nouskohon, Sen nimi soikohon! Sen onni ainoa Onnemme on.
Nöyristy, ihminen! Liittäy Luojahas, Mainehes, kunnias, Unhoittaen!
1881.