LOUHIPELLOT.
Reading edition
Voi sentään, kuink' on pellot Karjalan Niin louhiset ja viljan vaivaloiset. On toista Hämehen ja Pohjolan Satoisat pellot, järviemme moiset! Vaan sittenkin nuo louhipellot mulle Niin tuntuu metisiltä, mieluisilta, Kun tiedän, ett' on leikkikentät sulle Ne olleet lapsiajoilt' armahilta. Voi sentään, kuink' on esi-isäs kauan Hikoillen työtä tehneet ankaraa, Ennenkuin moisen hellän kukkavauvan Nuo louhipellot jaksoi kasvattaa.