HELMIN LÄHTÖ.
Reading edition
Syys itki kesän lähtemistä, Vaan syksy raukan kyynelistä Ei kesä kulta huolinut— Ol' elämä sen sammunut.
Ja kesän sammuessa impi, Keväistä kukkaa kaunihimpi, Pois lähti maailmasta: hän Taivaasen näkyi rientävän.
Hän iltaruskon rauetessa Vaaleena lepäs vuotehessa, Ja noustess' aamuauringon Vierellään kyynelseura on.
Uus päivä katsoi kyyneleitä, Ja taivas parven enkeleitä Lähetti immen noutamaan,— Maan lapsille jäi muisto vaan.
Vaan muisto kasvoi kukkasiksi, Haudalla immen loistaviksi; Niit' ystävien kyyneleet On illoin, aamuin kastelleet.