AVUTOIN.
Reading edition
On aivan yksin se mökki Ja kylä on kaukana Ja mökissä sairas vaimo Makaapi hoidotta.
Ei nousta hän, vaimo raukka, Voi sairasvuoteeltaan, Ei puuta takkahan kylmään Saa heikko nousemaan.
Ja viimeisen palasensa Jo jakoi hän koirineen; Niin ristihin liitti sormet Ja vaipui vuoteelleen.
Oi, astu jo ihmisjalka! Ei;—pakkanen paukahtaa. Soi, lempeä ihmiskieli! Ei;—koirapa haukahtaa.
Niin sairas huokaa ja huokaa,— Jo taukoo huokaus, Ja haikeastipa silloin Soi koiran ulvahdus.
Pien' ikkuna päivän päästää Nyt kasvoihin ryppyisiin: Suu jäykkänä auk' on, paiste Käy jäisihin valkuisiin.
Vaan koira kun ulvoo, ulvoo, Mies tulla kehjottaa, Mies vainajan.—Vaimo on kuollut, Siis koiran hän pelastaa.
11/6