RISUMUMMO.
Reading edition
Risutaakkani alla nyt horjun, Ei ainoat' auttajaa; Vilukuoloa tuskin torjun, Jopa nälkäkin ahdistaa.
Oli ennen auttelijoita— Oli poskeni ruskoiset—, Silloin ei tarvinnut noita Käsivarteni valkoiset.
Nyt:—ryppyinen vaimo rukka, Vene aaltojen murtama, Sydän särkynyt, harmaa tukka Ja autio maailma.
Berlin 8/9