LAULAJAN LAPSET.
Reading edition
Sun lapses, laulaja, on kummanlaiset: Jo synnyttyään täysikasvuiset, Ja lausehet on suussa sointuvaiset, On usein purevaiset hampahaiset, Vaan joskus huulet leikinlaskuiset.
Vakaasti toisinaan kuin hongan humu Nuo lapset haastavat, ja otsallaan Heill' useast' on surun synkkä sumu; Vaan suru tuo on maasta noussut tomu, Mi lemmen valkealla poltetaan.
Niin, lempisilmin, täynnä rakkautta On laulajani lapset ainiaan. He leikitellen suosii viisautta, Vaan välttävät sen yliherrautta Ja kauneutta luovat maailmaan.
Vaan, Herran tähden, jospa suuttumahan Nuo jumal'-lapset syntyissään jo saat: Lemmenkin liekit vihan valkeahan Vaihtuupi silloin, syttäin kapinahan Ja kukistaen kaupungit ja maat.
Ikuiset kuin nuo tähdet korkeuden On laulajani jalot siittämät. Maan yöhön paistavat he kirkkauden Ja lämmittävät jäisen kolkkouden, Maan äärist' äärihin näin lentävät.