KAKSI KOSIJAA.
Reading edition
Perhonen ja mehiläinen kosimahan lähti, Molemmilla mielessänsä loisti lemmen tähti: Tuuli heitä johti Kukkanientä kohti.
Perho viihtyi niittyvillan hienohelman luokse, Mehiläistä miellytteli apilahan tuokse. Kumpainenkin sai sen Kullan omanlaisen.
Häitä kevät vietettihin; kesä elon jatkaa. Mutta perho puolisonsa kanssa mietti matkaa: Tuuli sai ne viedä, Minne—emme tiedä.
Mehiläinen mesihuulin puolisoinens' eli, Kotinurmen kaunisteeksi, toimi, tuoksueli, Kunnes syksy elon Päätti, antoi levon.