KAMPPIAISET.

Tuuli huojuttavi hiljaa Pellon viljaa Valmista. Isäntä tuo väkensä: Sirpit viuhkaa niittäissä Kilvalla. Päivät vierii. Kuhilaat Vainioll' on mahdikkaat. Syletysten jyväkkäät Tähkäpäät Suutelevat toisiaan:

Kas nyt isäntää, kuink' ilo Kasvoilla sen väreilee, Silmistänsä lemmen valo Emännälleen säteilee.

"Kiitos Herran! Ilmat sääsi, voimat säästi, Niiton loppuhun näin päästi, Hetken verran Suopi huoata.— Ravinnolla pöytä täytä, Vaimoni, nyt voimme uhrata! Täytä pullot, kannut, näytä, Ett' on voimaa viljalta! Kutsu miehet, käske naiset, Sano, ett' on kamppiaiset, Ett' on aika riemuita!"

Emäntä nyt olvet laatii, Keittää, paistaa, höyryttää; Naapurit pitoihin vaatii, Toimi töitä pyörittää.

Pidot alkaa. Vieraiks' entää joka henki, Suurempi kuin pienoinenki, Jolla vaan on kaksi jalkaa. Lup' on syödä, juoda, niellä Mielin määrin: Käskee antajat, ei kiellä. Vaan ei väärin Vapauttaan käytä kenkään.—

Syöty on ja loppuun liitos Pantu: antajille kiitos.

Leikiten Lapsiparvi kirskuu lattialla, Pojat, tytöt toisialla Naureksivat, silmät tulta iskien. Äidit, emännät Lapsiaan ja miehiänsä tähtäävät, Haastaen Lehmistä ja lampahista, Villoista ja pellavista: Työnsä kullai huolena. Mutta miesten huulilla Kunto on ja toimekkuus, Voimakkuus: Miesten avuja. Ukot taas, nuo harmaapäiset, Miettiväiset, Ylistellen Luojan tuomioita, Muistelevat tekoja, Joill' on kiitos, ansioita, Halveksivat kaikkea, Jok' on tuonut turmioita.

Käsistä käy käsiin olvikannut; Tuo on juonut, toinen aloittanut.

Ilta lähestyy, Töitten päätös, pitoin jatko. Lepoon lähtee, joll' on pakko. Kannut pintaralleen vielä täydentyy. Vanhus, huulensa kun kastaa, Suoraksi selkänsä nyt nostaa, Toivottaa:

"Maasta nouskoon kyntäjälle kyllin Tavaraa, Syötävää ja juotavaa!— Hänellä, jost' on meill' apu hellin Ja ken suojannut on tähkät, korret Pellolla,— Hänelläp' on voima aitat, orret Täyttää riistalla: Palkita niin talon Juhlapidon jalon."

—Vanhat pois! Haittaa ois Heistä nuorten kesken.— Hyppy alkaa! Joka jalkaa Nostelee Viulu, tullut äsken; Hiki virtailee Kautta ruskoisen posken. Suku nuori kun nuokkuu, Hartiot, Vartalot Verevyyttä huokuu.

Jokainen nyt yhtä sorja, Kuin on viljan niitossa Ponteva; Tanssiss' yhtä nopsas, norja, Kuin on työssä, toimessa Tukeva.

Hauskaa on totta Puristaa tytön kättä, Tuon ottaa, Tään jättää; Riemuss' uiden kaiken iltaa Polkea salin siltaa, Kunnes ilta yöhön vie: Tanssi taukoo, pois on tie, Viulun kielet sorahtaa— Kamppiaiset lopun saa.