KUN VOISIN.
Reading edition
Ylhäinen metsästäjä Näin lauloi kulkeissaan: "Oi teitä laakson lehdot, Kanervat kangasmaan, Puut pienet, puolan varret Ja korven mökkinen!
Teilt' ei vie myrskyt rauhaa, Ei tuiske tuulien; Teill' aina kaste kirkas Otsalla loistelee, Luonanne perhot pyörii Ja linnut laulelee. Niin tyyness' aina oisin, Kun voisin."
Vaan köyhä mieron poika Tien varrell' lauloi näin: "Te hongat uljaslatvat Taivaasen käytte päin; Palatsit teistä paisuu Valoisat aina vaan— Mit' on nuo laakson lehvät Pimeessä piilossaan!— Te tuulten juhlavirttä Synnyitte laulamaan, Saleina loistollisna Soitollen kaikumaan.— Niin ylhäinen ain' oisin, Kun voisin."
Vaan paimen huiluhuuli Polulla soitti noin: "Kuin raitis kevättuuli, Vapaana laulaa voin: Kuin kuuset huokaa, silloin Hartaammin laulelen, Ja myrskyll' entis-aikain Murheita muistelen.
Ja kosken pauhu kertoo Kuink' ennen taisteltiin, Vaan laakso tuolla kutsuu Iloihin nykyisiin. Tällaisna aina oisin, Kun voisin.
Kas täällä lintu laulaa Ilonsa, huolensa, Ja kukka armas kuiskaa Suloimmat toivonsa. Mä rinnassani tunnen Purojen helkkehen, Ja aamukaste kirkas Mik' on, sen tuntenen: On paimentytön silmä, Jok' etsii kukkia Laaksossa—poika poimii Aholla marjoja.— Tällaisna aina oisin, Kun voisin."