MYLLYPURO.
Reading edition
Ei rikas—köyhä myllär' vaan Tuoli' asuu mökki-huonossaan Purosen pienen partahalla. Puroa talvi kahlehtii Ja myllär'-ukko huolehtii, Ja metsä huokuu korkealla.
On mylly luoman laskussa Niin jäykkä, jäinen, kankea, Ei tullia sen työ nyt anna. Purosen ääni alta jään Ei kuulu tuuless' ensinkään— Ei heikon ääni kauas kanna.
Kun metsä huokuu, humisee, Mies rannall' usein käyskelee Ja korvansa hän alas painaa: Niin silloin soitto heloisa Purosen pienen rinnasta Suo hälle toivon, lohdun lainaa.
Mies lastensa luo kiiruhtaa, Ja vaimo heille valmistaa Nyt suurusviljan viimeisensä. Kun viel' on tuulta, tuiskua, Niin sekoittaa hän pettua.— Jos joutuis kevät lämpöinensä!
Niin metsän tuuli lämpiää Ja rannan lumet heltiää, Puronen tulvillaan jo pauhaa. On mylly valmis pyörimään Ja myllär'-ukko mielissään, Kun mylly tullin tuo ja jauhaa.
On rannan louhten lomihin Jo noussut lemmenkukkakin, Jot' armastelee luoman laine. Kuin ranta ruokkii kukkiaan, Niin myllär'-äiti lapsiaan Ja molemmill' on riemun-aine.
Viel' itse myllär'-ukko on, Purosen lailla, kolkkohon Nyt vyötty talvikuorehensa. Vaan, läsnä kuullen, sydän sen On rinnass' armas: keväimen Se toivoo, tahtoo lapsillensa.
5/1 1880.