RUKOUS.
Reading edition
Oi, Jumal' auta miestä minusta! Ma yhä syvemmälle vaivun Ja uppoan kuin lapsi liejussa. Sun luokses hetkeksi jos taivun, Kun nostat aatteill', aikehilla Ja hyvän henkes tuulelmilla—— Taas niinkuin malmi syöksyn syvyyksiin. Ja ahdistusten alhossa Ma tunnen tuskaa, puutetta, Kuin miekka pistäis hengen ytimiin: Totuuden miekka minut vapahda, Omakses olentoni valloita!
Mit' auttaa ulkosiivous, Kun sisäll' asuu kirous? Mit' auttaa vaikka varjelet Mua töistä jumalattomista, Ja joskus juomaan johtelet Mua lähtehistäs puhtahista? On sydämeni täynnä saastaa, Se omaatuntoani raastaa.
Mua pese, puhdista! Mua auta, armahda! Mua nosta luokses, laskeu minuhun, Mun henkeni suo sulaa Sinuhun! Tee minut kaltaisekses, täytä Mun vajavuuteni ja näytä, Ett' olen kuvas, josta heijastaa Sun valos muihinkin ja nostattaa Heit' ylhäisiin Sun taivas-ilmoihis! Tee mua poikas parhaan kaltaiseksi, Tee vimein luonas jumal'ihmiseksi, Tääll' avukseni laita enkelisi
1881.