KONNAN SYNTY.
Reading edition
Tarulla tyttölasta On kaksi: toisella On sydän taivahasta Ja muoto toisella.
Vierekkäin tyttölapset Lähteelle läksivät, Kun kuu ja illan tähdet Kilvassa välkkyivät.
Toinenpa lähtehellä Ihastui muodostaan. Sydämell' ylpeällä Hän puhkes lausumaan:
"Oi, kuinka, lähde halpa, Kuvastaa tohdit mun? Kyll' iloita nyt kelpaa Tuon veden riivatun,"
Vaan toinen tyttö aivan Siell' löysi aartehet: Lähteessä tähtitaivaan, Reunoilla kukkaset.
"Jos kirkas lähde öisin", Hän puhkes lausumaan, "Kuvastaa tähdet voisin Ja taivahan ja maan!
Mun rinnastani autuus Maan lapsill' aukeais, Maailman myrskyin suuruus Sameeksi sit' ei sais."
Nyt puhdas sielu nousi Kasvoille tyttösen Ja enkel'haamu sousi Kalvolle lähtehen.
Vaan toinen tyttö: "Miksi Mä yhä rumennun, Sä muutut enkeliksi? Hyi, lähde, sotken sun!"
Punastui tyttö toinen Nyt kauneudestaan, Mut toinen, häijynmoinen Lähdettä sotki vaan.
Ja tyttö onnetonna Nyt parkui sotkeissaan, Kun ruma rupikonna Hän on kuin onkin vaan.
Kateisna aina siellä Tuo konna kurnuttaa, Jalompaa kun hän vielä Vaan maassa nähdä saa.