KUVAN VAAN.
Reading edition
Ja viimeksi Hän katsahti Kultansa kuvaa illalla. Ja noustuaan Sen povestaan Taas ensin otti aamulla. Hän siunasi Ja rukoili Tuo kullan kuva rinnoillaan— Ja muistanpa, kun kuollessaan Hän vaipui, kuva huulillaan. Vaan tiedetään, Ett' eläissään Hän muut' ei nähnyt kullastaan, Kuin—kuvan vaan.