SINNE JÄITTE.
Reading edition
Sinne jäitte, immet Karjalan, Jäitte järven kirkkorantahan Louhipellon kukkakaunisteeksi. Muistan loistehesta silmienne Taivaskuvat tyynten järvienne, Muisto mieleeni jäi ihanteeksi.
Sinne jäitte, sulhot Karjalan, Soutajiksi seljän aaltoisan, Jäitte louhipellon perkaajiksi. Intonne ja työnne, toimintanne, Niiss' on toivo, turva Karjalanne Ollut ja on päiviks ikuisiksi.
Sinne jäitte, vanhat Karjalan, Kasvattajat polven nousevan, Jäitte toivon tainten hoitajoiksi. Siellä lempi äidin Lemminkäisen, Viisas henki vanhan Väinämöisen Nuoret nostaa maansa kunnioiksi.
Halla voipi viljat kylmentää, Koti Karjalan ei kylmäks jää: Siellä hehkuu lempi hellän naisen, Urhoihin se lietsoo sankaruutta, Taisteluun ja työhön intoisuutta, Onneks maan ja vaaraks vainolaisen.