PÖLLÖN VIISAUS.
Reading edition
Tarhapöllöllen kun kerrottiin, Että hänen sukulaisensa, Uljas kotka, läsnä taivasta Asustaapi hongan latvassa— Riemust' innostui hän pyörryksiin.
Virkosi. Nyt jahtihaukan luo, Vanhan hoviherran, kiiruhti, Häntä pyysi, oikein rukoili: Haasta, serkku, että herrasi Mulle armon edessänsä suo!
Loistaessa tähtituohusten Valta-istuimen luo saavuttiin. Kotka mieltyi pöllön palaviin Silmiin, vaikka hullunkurisiin, Ennushenkeä niist' arvaten.
Pöllö lintuin valtiossa niin Nostettiin profeetan kunniaan. Öisin onnistui hän virassaan: Pelkoa ja vapistusta vaan Levitti hän lintuin sydämiin.
Yöllä uskottiin, kun peljättiin. Aamu totta virkki valollaan: Avosilmin neuvoi liikkumaan, Valoa ja taivast' uskomaan. Pöllön viisautta naurettiin.
Häpeissänsä pöllö sittemmin Pimeässä vaan nyt vaikuttaa.— Päiväst' ennustaa hän kuolemaa.— Vaan nyt käki, rastas, leivo saa Lauluin täyttää lintuin temppelin.
7/1 1880.