SYYSLAULU VUONNA 1879.
Reading edition
Viipurin lyseon avajaisissa 2 päivänä syyskuuta.
Miehen into ilmoitaksen Töissä, ei vaan sanoissaan. Niin soi ääni sydämissä Kautta suuren Suomenmaan, Kevätkylvöjään kun kansa Lapsensa tuo niittämään Hellin mielin, riemurinnoin, Valmis Luojaa kiittämään.
Rakkaudella toivon touko Kevätsäällä kylvettiin Seitsemähän peltosarkaan: Suomen kansan kaupunkiin. Vilj' on valmis—hengenvilja Maisest' ainekylvöstä. Syy on lasten, poikain, naisten, Rientää, koota, niitellä.
Kevät-touon syksysato Kylvetähän uudelleen Nuoren kansan hengen peltoon, Lasten sydän-uumeneen. Vasta versoo siellä siemen Uuden ajan tähkäpään, Jonk' on jyvä kaiken kansan, Ei vaan harvan, itsekkään.
Äidin, isän veri hehkuu, Kuumenee, kun armaitaan Tuovat kansan lemmen luomaan Tiedon satusaarelmaan. Rakkaus, rukous ja toivo Kuohuu kansan silmihin; Uskot: syys jo kevähäksi Vaihtuu vallan väkisin.
Kevät onkin: Kansallinen Aate luopi maailmaa; Kansa, kuullen ääntä aatteen, Tottelee vaan Jumalaa. Hehku, intoellos, kansa! Mutta muista ainiaan: Miehen into ilmoitaksen Töissä, ei vaan sanoissaan.