MAAILMANLIIKENNE KREETTALAIS-MYKENELÄISELLÄ AJALLA.

Edellä esitetystä on osittain ilmennyt, kuinka vilkasta merikaupan on täytynyt olla kreettalais-mykeneläisen kulttuurin aikana. Purjealusten kuvia tapaammekin sangen usein mykeneläisissä koristeissa, sinettipainamissa, maljakoissa y.m. Luonnollisesti on vaikeata nyt tuntea silloisia kauppatavaroita. Sattumalta tiedämme kuitenkin, että ainakin osaa niistä miljoonista saviruukuista, joita kuljetettiin Välimeren rantojen eri osiin, on käytetty viinin ja oliiviöljyn kuljetukseen. Taitehikkaammin valmistettuja ja maalattuja saviastioita on kumminkin myyty myöskin niiden taiteellisen arvon takia.

Erittäin tärkeätä kauppatavaraa Välimeren maissa olivat tähän aikaan luonnollisesti kupari ja pronssi. Nuoremmalla kivikaudella ja myöskin kuparikauden alussa oli _obsidiaani_niminen kivilaatu erittäin haluttua. Se on kovaa, lasin tapaista, mustaa tai tummaa, vulkaanista alkuperää olevaa kiveä, jolla tässä maailman osassa oli sama asema kuin piikivellä pohjolan kivikaudenkansojen keskuudessa. Vielä helpommin kuin piikiveä voidaan obsidiaania halkoa ohuihin, teräväsärmäisiin liuskoihin. Se oli senvuoksi sangen sopivaa ainesta veitsien, — myöskin partaveitsen — nuolenkärkien ja muiden terävien aseiden ja työkalujen valmistukseen.

Melkein kaikki aigeialaisessa kulttuurimaailmassa käytetty obsidiaani oli lähtöisin samalta taholta, nimittäin Melos-saarelta, ainoasta paikasta, missä tätä kiveä esiintyy suurissa määrin. Siellä on ikivanhoja kivilouhimoita ja suuria jäteliuskakasoja, jotka todistavat tämän halutun raaka-aineen vilkkaasta viennistä. Sieltä on myöskin löydetty muinainen työpaja, missä valmistettiin työkaluja ja aseita obsidiaanista. Ne lukuisat tästä kivilajista tehdyt veitset ja nuolenkärjet, joita on löydetty sieltä täältä koko kreettalais-mykeneläisen sivistyksen alueelta, Egyptistäkin, ovat melkein kaikki valmistetut Meloksen kivestä. Pronssikauden alettuakin käytettiin obsidiaania vielä runsaasti, esim. nuolenkärkiin ja muihin helposti katoaviin esineihin.

Kuparin tullessa käytäntöön kreettalais-mykeneläisellä kulttuurialueella tuli Kyproksesta Siinain kaivosten tyhjennyttyä kaikkien itäisen Välimerenalueen maiden päätuottaja. Tinaa haettiin luultavasti Espanjasta, samoin hopeaa, jota kuitenkin löydettiin Sardiniastakin. Huomattavia kultamääriä ovat aigeialaiset kansat käyttäneet keruihinsa ja loistoastioihinsa. Troian, Mykenen ja Dendran löydöt todistavat sitä. Valmistajille ja jalostajille, kreettalaisille ja mykeneläisille taiteilijoille sekä taidekäsityöläisille tuotiin tuota jaloa metallia Egyptistä ja Nubiasta.

Koristeihin käytettiin paljon meripihkaa sekä Mykenessä että monissa muissa Kreikan mannermaan paikoissa. Meripihkahelmiä näet esiintyy suuressa määrin mykeneläisen ajan muinaisesineiden joukossa. Mielenkiintoisinta näissä koristeissa on, että on voitu tutkimalla niitten raaka-ainetta todeta sen todennäköisesti olevan peräisin Itämeren rannikoilta. Suuresta meripihkahappopitoisuudestaan, väristään, kovuudestaan ja luonteenomaisesta, poltettaessa syntyvästä hyvästä tuoksustaan Itämeren meripihka on näet helposti erotettavissa romaanialaisesta, sisilialaisesta ja libanonilaisesta.[28] Luonnollisesti ei tästä tosiasiasta saa tehdä johtopäätöksiä Aigeian meren ja Itämeren kansojen välisten suorien kauppayhteyksien olemassaolosta, vaan täytyy olettaa välillä asuvien kansojen toimineen liikenteen välittäjinä.

Kääntäessämme katseemme vastakkaiseen suuntaan, Afrikkaan tapaamme aigeialaisten muinaisesineiden joukossa tästä maanosasta tulevan kauppatavaran, joka myöskin oli sangen suosittua kreettalais-mykeneläisessä kulttuurimaailmassa, nimittäin norsunluun. Tästä aineesta valmistettujen esineiden sekä muoto että koristelu osoittavat että itse jalostus on tapahtunut Kreetassa tai Mykenessä.[29]

Orjat olivat myöskin kauppatavaraa, jota kreettalaiset sangen usein saivat vaihtaa kultaan ja tarvikkeisiin. Eivät yksin foinikialaiset harjoittaneet ihmiskauppaa.

On useita todisteita siitä, että kreettalais-mykeneläisen maailman kauppayhteydet ovat ulottuneet Egyptiin asti. On näet löydetty runsaasti kreettalais-mykeneläisiä muinaisesineitä Niilinmaasta ja taas toiselta puolen egyptiläisiä esineitä aigeialaiselta kulttuurialueelta. Kreetasta ja Mykenestä on tavattu kuoriaisia ja muita egyptiläisiä esineitä, joissa esiintyy Ekhnatonin edeltäjien, Amenhotep III:n ja Tejen, nimi.

Vanhimmat Kreetan egyptiläisistä muinaislöydöistä ovat kiviastianpalaset, jotka löytyivät Knossoksen palatsista. Mutta kun kiviastiat ovat erittäin kestäviä, on hyvin mahdollista, että ne ovat ennen Kreettaan päätymistään voineet olla käytännössä useita vuosisatoja. Siksi saa olla hyvin varovainen ottaessaan niitä ajanmääräyksien perustaksi. Toisin on hauraiden ja lyhytikäisempien fajanssiastioiden laita. Ne ovat varmempia oppaita kreettalaisten muinaisesineiden ajallisessa sijoittelussa.

Arvokkaampia tähän tarkoitukseen ovat kuitenkin paljon lukuisammat Egyptissä tehdyt aigeialaisten esineiden löydöt. Ne ja egyptiläisten verraten tarkka ajanlasku tekevät mahdolliseksi varmemman ajanmääräyksen aigeialaisella kulttuuriaikakaudella. On löytynyt kreettalais-mykeneläisiä saviastioita ja niiden palasia niinkin kaukaa etelästä kuin Thebasta, vieläpä sitäkin kauempaa. Eteläisin tähänastinen löytö, kaunis kreettalainen saviastia, tavattiin haudasta Anibesta, pohjoiseen Abu Simbelistä, 24 peninkulmaa etelään Assuanista ja 135 peninkulmaa Niilin suusta.

Enimmät Egyptin aigeialaisista löydöistä ovat peräisin 18:nnen dynastian ajoilta, jonka suvun voimakkaiden hallitsijain aikana Egyptin merentakaiset kauppayhteydet olivat vilkkaimmillaan. El Amarnasta on löytynyt tuhansittain kreettalaisia saviastioita. Suoraa liikenneyhteyttä Kreikan mannermaan ja Egyptin välillä ei kylläkään ole ollut olemassa vaan välittäjänä on tietenkin toiminut Kreetta.

Silloisen vilkkaan kauppayhteyden olemassaolosta Niilinmaan ja Aigeian saariston välillä on meillä useampiakin todisteita kuin äsken mainitut. Thotmes XII kerskailee esim. eräässä kirjoituksessa, että Keftiun ja »suuren meren saarten» ruhtinaat maksoivat veroa hänelle. Näillä tarkoitettiin Kreettaa ja Kykladeja. »Verot» ja alamaisuussuhde ovat kuitenkin verrattavissa Puntista suoritettuihin »veroihin» Hatshepsutin aikana. Molemmissa tapauksissa oli aivan yksinkertaisesti kyseessä tavaranvaihto. Enintään voivat »verot» olla lahjoja, joita kreettalaiset toivat faaraolle saadakseen estämättä harjoittaa tuottoisaa kauppaansa Egyptissä, siis jonkinlainen tullimaksujen alkeellinen muoto. Egyptillähän ei ollut siihen aikaan sotalaivastoa, eikä se siis voinut vallita Aigeian meren saaristoa.

Myöhemmältä ajalta ovat kreettalaisen vaikutuksen todisteina Ekhnatonin palatsin merkilliset maalaukset, joissa huomaamme voimakkaita naturalistisia ja impressionistisia piirteitä. On mahdollista, että tämä faarao, jolla oli rajaton mielenkiinto kaikkea uutta ja epätavallista kohtaan, on käyttänyt kreetalaisia taiteilijoita uuden hallitsijanasumuksensa koristelussa.

Toiselta puolen huomataan välistä egyptiläistä vaikutusta kreettalais-mykeneläisessä taiteessa, etenkin aiheenvalinnassa. Esimerkki siitä on tässä kuvattu mykeneläinen tikarinterä.

Itään päin on kreettalaisia maljakoita kulkeutunut Palestiinaan ja Syyriaan saakka. Mykeneläisiä maljakoita on löytynyt pitkin Vähän-Aasian rannikkoa ja lännessä Sisiliasta ja Sardiniasta, Marseillesta ja Espanjasta.

Kirjallisuutta: »

R. v. Lichtenberg, Einflüsse der ägäischen Kultur nach Ägypten und Palästina (Mitteilungen der vorderasiatischen Gesellschaft 1911).

August Köster, Das antike Seewesen.

Gunnar Ekholm, Orientaliska inflytelser på Nordens bronsålderskultur (Svensk tidskrift 1924).