KREETTALAINEN KULTTUURI.

Evansin Knossoksessa suorittamani kaivausten luullaan tuoneen päivänvaloon kuningas Minoksen upean hallitsijapalatsin rauniot, valtavan Labyrintin saleja ja huoneita, avoimia linnanpihoja ja käytäviä, joihin arkeologi tänäkin päivänä eksyy. Raunioiden pinta-ala on suurempi kuin Tukholman linnan.

Aina siitä päivästä, jolloin Schliemann julisti maailmalle Mykenessä löytäneensä Agamemnonin haudan, ei mikään kreikkalaisella maaperällä tehty arkeologinen löytö ole vaikuttanut yleisön mielikuvitukseen niin valtavasti kuin Evansin Knossoksessa suorittamain kaivausten tulokset. Minotauros ja Labyrintti — mitä ihmeellisiä satuaiheita!

Tietenkin on vain oletusta, että olisi löydetty juuri Minoksen palatsi, mutta tämän hypoteesin puolesta puhuu sekin tosiasia, että kaivauksia siellä suoritettaessa on löydetty paljon savisia sinettipainoksia, missä on puoleksi eläintä, puoleksi ihmistä muistuttavien hirviöiden kuvia. Ja Labyrinttia tarkoittavina voi pitää, jos niin haluaa, eräitä kuninkaan palatsin seinämaalauksia. Muutoin on kylläkin luultavaa, että kreikkalainen taru Labyrintista on syntynyt juuri itse kuninkaan palatsin mahtavien raunioiden vaikutuksesta.

Säilyneet sisustusten ja seinämaalausten jätteet todistavat, että täällä kerran kohonnut kuninkaan asunto on koristelussaan edustanut korkeita taiteellisia vaatimuksia. Seinäkuvissa liikkuu naisia, jotka vaikuttavat merkillisen nykyaikaisilta solakkoine vyötäisineen ja avokaulaisine, liehureunusteisine pukuineen. Niin hienostunutta oli kerran tuon seudun elämä.

Toiset seinäkuvat esittävät ihastuttavan luonnonmukaisesti ja elävästi kasveja ja eläimiä: lentokaloja, jotka päristelevät ja hyppäävät esiin vedestä, mustekaloja, meritähtiä, leviä, ja muita merikasveja, joita aallot huojuttavat — puhdasta impressionistista taidetta, Nerokkaat, kreettalaiset taiteilijat, joiden nimiä nyt ei kukaan tunne, olivat keksineet kauneusarvoja meren eläin- ja kasvimaailmasta ja käyttivät niitä impressionistisella näkemyksellä seinien ja loistomaljakkojen koristelutarkoitukseen. Myöskin imevää vohlaa esittävä fajanssikohokuva todistaa hienoa luonnon huomioimista. Taideteokset ovat eloisia ja vapautuneita verrattuna perinnäiseen egyptiläiseen kuvanveisto- ja maalaustaiteeseen. Se saa melkein luulemaan, että Ekhnatonin suosima egyptiläinen taidesuunta oli peräisin Kreetasta ja kreettalaisten taiteilijoiden edustamaa. Kenties nämä ovat kuuluneet sukupolveen, jonka täytyi jättää Kreetta, kun suuri hävitys kohtasi saaren kulttuuria.

Tanskalainen muinaistutkija Frederik Poulsen on muutamin nerokkain sanoin tulkinnut olennaisen eron muinaisen egyptiläisen ja kreettalaisen taiteen välillä. »Egyptin taide», hän sanoo, »on kuin yö. Se kuuluu hautojen hämärään, juhlallisen synkkiin temppelihalleihin, pyhien eläinten tummaan mystiikkaan. Kreetalaisessa taiteessa sitävastoin meitä kohtaa päivänvalo. Aamunsarastus väreilee kissankelloilla ja perhosten siivillä, se liekehtii helmeilevän meren pinnalla, missä delfiinit ja lentokalat leikkivät vedenkalvossa ja korallit ja levät elävät hiljaista elämäänsä alhaalla syvyydessä − − − Ja koko tämä valomaailma nähdään ja kuvataan samalla viehättävällä ilolla, samalla lapsellisella naiivisuudella ja tuoreudella.» Se on maailma vailla varjoja ja syntiä, kreikkalaisen jumalmaailman kaltainen.

Useissa Minoksen palatsin saleissa on seinien alaosa ollut koristettu alabasterilevyillä kuten assyrialaisissa palatseissa, jotka rakennettiin monta sataa vuotta myöhemmin.

Linnassa oli tarkoin otettu huomioon myöskin terveydenhoidon vaatimukset. Rakennuksessa oli viemärijohtoverkko, joka todistaa silloisen rakennustaidon korkeata kantaa verrattuna esim. keskiaikaiseen. Suuremmat viemärijohdot olivat miehenkorkuisia ja huolellisesti kivestä rakennettuja, ahtaammat olivat poltetusta savesta tehtyjä putkia, jotka oli rakennettu siten, että toisen putken kapea pää voitiin työntää toisen putken avaramman pään sisälle.

Vanhimmat kreettalaiset löydöt palautuvat kauas kivikauteen, jonka arvellaan siellä päättyneen kolmannella vuosituhannella e.Kr. Sitä seurasi kuparikausi ja sen jälkeen pronssikausi, jota kesti noin vuoden 1200 vaiheille e.Kr.[14]

Kreettalainen sivistys kohosi korkeimpaan loistoonsa noin 2000—1400:n vaiheilla e.Kr. Ajanjakson alkua merkitsee Knossoksen uljaan palatsin rakentaminen. Kaksi muutakin palatsia on kaivettu esiin Kreetan etelärannikolla. Leveä ajotie yhdisti ne Knossokseen. Useista paikoista Kreetan itäosassa on sitäpaitsi löydetty linnojen, kaupunkimaisten yhteiskuntien, kylien ja hautausmaiden raunioita. Kreettalaiset palatsit osoittavat, että täälläkin, kuten Egyptissä ja Babyloniassa, mahtavat hallitsijat ovat tukeneet sivistystä. Mutta merikulttuuri ei ole yhtä kestävää kuin tuollaisten maiden sivistys; kuten muuan kirjailija sanoo, sillä ei ole »lihavaa peltomaata vankkana perustuksenaan, vaan sen täytyy rakentaa petollisen meren ja vaihtelevien kauppasuhteiden varaan,» Sillä on myöskin laineiden levottomuutta veressään. Uskomattoman nopeasti se kasvaa ihmeteltävän korkeaksi, mutta vajoaa yhtä nopeasti unhoituksen mereen.

* * * * *

Kreettalais-mykeneläisen sivistysmaailman piirissä tehdyistä löydöistä ovat erikoisen mielenkiintoisia ne, jotka koskevat uskontoa, sillä ne johtavat meidät historiallisen ajan kreikkalaisten uskonnollisen käsityksen juurille. On näet tuskin mitään inhimillisen elämän alaa, missä perimätieto osoittautuisi niin sitkeäksi kuin uskonnossa. Monet mykeneläiset jumalanpalveluspaikat olivat jatkuvasti käytännössä myöskin historiallisena aikana. Ateenan Akropoliilla, joka oli kaupungin tärkein pyhäkkö, voidaan uhri- ja temppelilahjojen kerrostumia seurata keskeytymättä aina mykeneläiseen aikaan asti. Nykyjään ollaan myös selvillä siitä, että kreikkalaisten uskonnon monet piirteet ovat jätteitä kreettalais-mykeneläiseltä ajalta. Mutta aihe on vaikea eikä vielä läheskään perinpohjaisesti tutkittu. Se mitä tiedetään, viittaa kuitenkin siihen, että kreettalaiset tälläkin alalla ovat olleet sivistyksen välittäjiä itä- ja länsimaiden välillä, että he ovat vastaanottaneet uskonnollisia käsityksiä ja tapoja sekä Egyptistä että Aasiasta, muovailleet niitä omalla erikoisella tavallaan ja jättäneet useita niistä perinnöksi helleeneille. Kreetassa voidaan seurata helleenien uskontoa taaksepäin fetishiasteelle saakka, jolloin pidettiin pyhänä eräitä eläimiä, puukuvioita ja omituisen muotoisia kiviä. Ateenan Akropoliilla oli historiallisena aikana pyhä öljypuu, joka kaikesta päättäen oli niin vanha, että se oli peräisin mykeneläiseltä ajalta.

Jumalia palveltiin kreettalaisena aikana alkujaan luolissa ja vuorenhuipuilla. Vuorten kukkulat ja taivas ovat vanhastaan olleet yhteydessä toistensa kanssa. Myöhemmin kreettalaiset rakensivat pyhäkköjä uhritoimituksia ja muita uskonnollisia menoja varten.

Kreetalaisissa muinaislöydöissä esiintyy runsaasti kuvia uhrikohtauksista, jotka ilmeisesti muistuttavat Homeroksen laulujen kuvauksia, Kreettalais-mykeneläisen ajan muinaislöydöissä tavataan usein kaksiteräisen kirveen kuva. Tämä ase oli näet Kreetassa uskonnollinen symboli aivan kuin kristinuskon risti ja islamin puolikuu. On olemassa eri mielipiteitä siitä, onko tämä kirves ollut jonkun määrätyn jumaluusolennon, esim. ukkosen ja salaman jumalan symboli vai onko sen uskonnollinen merkitys johtunut siitä, että sitä on käytetty uhrattaessa. Knossoksessa oli erikoinen kappeli, jonka symbolina oli kaksiteräinen kirves Kaksiteräisen kirveen vanhin tunnettu nimitys on »labrys», ja Labyrintin arvellaan saaneen nimensä siitä, että rakennuksessa oli huone, jossa palveltiin labrysta.

* * * * *

Kreetan suuruudenaikana tuli kirjoitustaito yleiseksi saarella. Knossoksesta on löydetty arkisto, jossa on enemmän kuin 1500 savitaulua. Runsaasti piirtokirjoituksia on myös saviastioissa ja erään palatsin seinissä Kreetan etelärannikolla. Kreettalaiset kirjoittivat ensin jonkinlaisilla hieroglyfintapaisilla kuvioilla, sittemmin merkeillä, jotka muistuttavat syyrialaisia kirjaimia; mutta molemmat lajit ovat valitettavasti vieläkin arvoituksena kielitieteilijöille, huolimatta siitä, että he vuosisadan vaihteesta saakka ovat yrittäneet selittää niitä. Arvoituksen ratkaisemista helpottaisi jokin kaksikielinen kirjoitus tai sanaluettelo.

Mihin rotuun kreettalaisen sivistyksen ihmiset ovat kuuluneet? Siihen kysymykseen ei voida varmasti vastata.[15] Se vain on selvää, että he eivät olleet indoeurooppalaisia. Vanhojen kreettalaisten syntyperän arvoituksen avain on luultavasti Knossoksen palatsin arkistossa. Kreetta odottaa Champollioniaan.

Kirjallisuutta:

Arthur J. Evans, The palace of Minos at Knossos. I.

Helmuth Th. Bossert, Alt-Kreta. Kunst und Handwerk in Griechenland… während der Broncezeit.

Ronald M. Burrows, The discoveries in Crete. (Laaja kirjallisuusluettelo.)

L.P. Lagrange, La Crēte ancienne.

Oscar Montelius, Konung Minos' palats (Nordisk tidskrift 1905).

Oscar Montelius, Málningskonsten i Grekland ett årtusende före Perikles (Nordisk tidskrift 1920).

Oscar Montelius, Kretensisk skulptur före Moses tid (Nordisk tidskrift 1921).