DAREIOS I.

Kambyses hallitsi vain seitsemän vuotta. Kun häneltä ei jäänyt lapsia, siirtyi kruunu hänen kuoltuaan ylhäiselle Dāreios nimiselle persialaiselle, joka kuului Kyyroksen suvun nuorempaan haaraan.[11] Hänestä sai Persian valtakunta hallitsijan, joka on maailmanhistorian suurimpia valtiomiehiä.

Ensiksikin hän kukisti voimalla ne kapinayritykset, jotka olivat alkaneet Kambyseen Aithiopian-retken aikana, ja joita yhä esiintyi milloin siellä, milloin täällä valtakunnan eri osissa. Nämä kilpailijoistansa saamansa voitot Dareios on ikuistuttanut Behistunin kallioon[12], missä suurkuningasta vastaan kapinaan nousseista käytetään nimitystä »yhdeksän valekuningasta». Dareios hallitsi nyt valtakuntaa, joka ulottui toisesta Niilin putouksesta Mustaan mereen ja Välimeren rannalta Indus ja Jaksartes jokien varsille. Mutta monet kapinayritykset olivat opettaneet hänelle, että asevoimin luotu valtakunta ei ilman muuta voinut säilyä. Oli ilmeistä, että siihen vaadittiin perustuksen uutta järjestelyä.

Dareios on Persian valtakunnan suuri järjestäjä. Sekä Kyyros että Kamhyses olivat liian yhtämittaisissa sodissa ehtiäkseen suorittaa sitä suurta työtä, jota olisi vaatinut niiden suurten valtakuntien sulattaminen kokonaisuudeksi, jotka niin lyhyessä ajassa oli liitetty yhteen. Ei voida kieltää, että Assyrian kuninkaat julmuudellaan ja kovuudellaan olivat tässä suhteessa tasoittaneet tietä niille, joiden tehtäväksi tuli valtakunnan eheyden lujittamistyö, aivan niinkuin Ruotsissa Kaarle IX ojentavine miekkoineen raivasi tietä lempeämmän poikansa sovinnolliselle, kokoavalle politiikalle.

Ne keinot, joita Dareios käytti, olivat inhimillisyys ja järjestelykyky toisiinsa yhtyneinä, kuten suurella Kyyroksellakin. Hän osoitti suoranaista mestaruutta taivutellessaan persialaisten alamaiskansoja puolelleen, osoittaen siinä aina kunnioitusta heidän kansallisia ja uskonnollisia perintötapojansa kohtaan. Egyptiläisiä kohtaan hän käyttäytyi kuin egyptiläinen, babylonialaisia kohtaan kuin babylonialainen, kreikkalaisia kohtaan kuin kreikkalainen. Persian hänen valtioviisaan johtonsa alaisena saavuttama aineellinen nousu on vertaansa vailla.

Dareios lujitti mahtavaa valtakuntaansa luomalla sille vakavan hallinnon. Tässä tarkoituksessa hän jakoi sen kahteenkymmeneen maaherrakuntaan eli satrapiaan, joita kutakin hallitsi satraappi. Etteivät nämä herrat paisuisi liian mahtaviksi ja kävisi valtakunnan eheydelle vaarallisiksi, hän antoi heille vain siviilivallan ja asetti heidän rinnalleen satrapian sotavoimille erityisen päällikön, joka sai määräyksensä suoraan suurkuninkaalta. Varmemmaksi vakuudeksi hän piti alati satraappeja tarkasti silmällä salaisten asiamiesten avulla, jotka matkustivat ympäri, sukeltautuivat esiin milloin siellä, milloin täällä ja joita vanhan egyptiläisen tavan mukaan sanottiin »kuninkaan silmiksi ja korviksi». Heti kuin jotakin epäilyttävää ilmeni, he lähettivät siitä tiedon suurkuninkaalle, joka voi mielensä mukaan menetellä, voi erottaa ja mestauttaakin luottamusmiehensä tutkinnotta ja tuomiotta.

Satraappien tärkeimpiä tehtäviä oli verojen kantaminen ja, kun niin tarvittiin, ottaminen. Verot suoritettiin osaksi rahana, osaksi luonnossa. Koko valtakunnan puhtaana rahana suorittama veromäärä nousi vuodessa noin 700 miljoonaan markkaan meidän rahassamme laskettuna, mikä oli suunnaton summa siihen aikaan. Persialaiset itse eivät Herodotoksen kertoman mukaan maksaneet veroa. Rahaverojen lisäksi tulivat luonnonsuoritukset. Niinpä esimerkiksi meedialaiset antoivat 100 000 lammasta, 4 000 muulia ja 3 000 hevosta. Armenialaiset hankkivat 30 000 varsaa. Aithiopialaiset suorittivat joka kolmas vuosi 40 kg kultaa, 200 eebenholtsipuuta, 20 norsun torahammasta ja viisi aithiopialaista poikalasta. Mustan meren rannalla asuvat kolkhislaiset lähettivät vuosittain 26 000 kg suitsutusaineita.

Erilaisten maanäärien koossapysymistä Dareios edisti myöskin teettämällä erinomaisia maanteitä. Niiden varsilla oli määrätyissä paikoissa pikalähettejä, jotka yötä päivää olivat valmiina nopeilla juoksijoilla viemään sanomia kuninkaalle ja käskyjä kuninkaalta; ja kuninkaan alamaisiltakin oli hyötyä nopeasta postinkulusta valtakunnan eri osien välillä.

Näin Dareios selvästi tajuten valtiomiehen tehtävät muodosti valtakunnastansa samalla kertaa suurimman ja lujimman valtiomuodostuman, mitä maailma siihen saakka oli nähnyt. Ja tätä valtakuntaa hän koetti vielä laajentaa valloituksilla. Hänen katseensa oli suunnattu länteen, ja politiikallansa hän pani alulle sen voimainmittelyn Idän ja Lännen välillä, joka kaikiksi ajoiksi oli oleva ratkaiseva ihmiskunnan kehitykselle. Mutta tämän taistelun seuraamisen ja sen merkityksen arvostelemisen edellytyksenä on Kreikan historia, johon nyt siirrymme.

Kootkaamme sitä ennen kuitenkin vaikutelmamme siitä, mitkä ovat persialaisten suurimmat panokset maailmankehitykseen toisten itämaisten kansojen rinnalla! Parasta persialaisissa edustavat sellaiset persoonallisuudet kuin Zarathustra, Kyyros ja Dareios I. Kyyros ja Dareios edustavat molemmat imperialismin aatetta, tietoista maailmanvaltaan pyrkimystä. Itse aatteen he saivat perinnöksi Babylonian ja Assyrian hallitsijoilta, mutta sen toteuttamisessa he kulkivat vallan toisia ja onnellisempia teitä kuin verentahraamat assyrialaiset hirmuhallitsijat. Persian suurkuninkaat ovat ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa yhdistäneet maailmanherruuteen pyrkimyksen kukistettujen kansojen humaaniseen, inhimilliseen kohteluun.

Siihen samalla kertaa viisaaseen ja jaloon politiikkaan, jonka Kyyros aloitti, tulee toisena suurena persialaisen valtiotaidon panoksena Dareioksen osoittama järjestelykyky, kun hänen onnistui — yhäkin inhimillisin keinoin — yhtenäiseksi valtioksi sulattaa valtakuntansa erilaiset maanääret.

Siten indoeurooppalaisten kansojen ensimmäiselle esiintymiselle historian kilpatanterella on ollut ominaista se, että niiden johtajat ovat osoittaneet järjestelytaitoista valtiomiehen kykyä suuremmassa määrin kuin haamilaisten ja seemiläisten kansojen hallitsijat. Mutta unohtaa ei pidä, että aikaisemmin Egyptin suuret faaraot ja Eufratin maissa sellaiset hallitsijat kuin Hammurapi patriarkallisella komennolla ovat pienemmässä piirissä herättäneet ja lujittaneet voimakkaan yhteiskuntahengen. Molemmissa näissä jokimaissa on kumminkin, kuten olemme nähneet, valtioyhteys ja valtiohenki pohjimmaltaan itse luonnon luomaa, kun Kyyroksen ja Dareioksen maailmanvaltakunnat sitävastoin ovat korkeamman älyn ja persoonallisen tahdon yksinomaista tuotetta.

Näiden molempien hallitsijain humaaninen elämänkatsomus pohjautuu epäilemättä siihen korkeampaan uskonnolliseen katsantokantaan, johon Zarathustra johdatti persialaiset. Se suurkuningas, joka kreikkalaisessa kirjallisuudessa esiintyy ihannehahmona ja joka juutalaisille oli melkein kuin Messias, ei varmaankaan olisi ollut sellainen, jollei hän todellakin olisi ollut jalon ja ihmisystävällisen elämänkatsomuksen elähdyttämä.

Mikä ääretön ero onkaan vertatihkuvan Assurin-palveluksen, joka teki julmuuden toisia kansoja kohtaan uskonnolliseksi velvollisuudeksi, ja sen julistuksen välillä, joka asettaa ihmisen päämääräksi hyvän palveluksessa suoritetun rakentavan kulttuurityön! Tällä ovat Iraanin kansat antaneet sivistyslisän, jota voi verrata israelilaisten kulttuuriosuuteen, joskaan tässä yhteydessä ei saa unohtaa suuria egyptiläisiä viisaudenopettajia eikä Ekhnatonin monoteistisiä uudistuspyrkimyksiä.

* * * * *

Egyptiläisten, assyrialaisten ja babylonialaisten sivistyssaavutuksista kuuluu oleellinen osa aloille, missä monet voimat ovat vaikuttaneet yhdessä. Ennen kaikkeahan egyptiläiset ja babylonialaiset ovat ihmiskunnan oppimestareita maanviljelyksessä, babylonialaiset myöskin suurpiirteisessä liike-elämässä, jonka kanssa ovat yhteydessä tämän kansan panokset lainopin alalla. Merenkulussa olivat foinikialaiset itämaiden edelläkävijöitä. Taide ja taidekäsityö kohosi aikaisin Egyptissä ihmeteltävän korkealle, ja myöskin kirjallisuuden eri haarat kukoistivat siellä. Sieltä on meidän todennäköisesti etsittävä aakkostomme alkukoti, ja siellä valmistettiin ensimmäinen paperi. Tieteen alalla on meidän paljosta kiittäminen sekä egyptiläisiä että babylonialaisia. He ovat laskeneet perustan tähtitieteelle, matematiikalle ja lääketieteelle. Kalenterimmehan m.m. on peräisin heiltä.

Ei mikään näistä aloista ole niitä, missä persialaiset ovat olleet edelläkävijöitä. Heidän rakennus- ja koristetaiteensa — ne alat, millä heidän taidettansa tunnemme — ovat saaneet paljon vaikutusta assyrialais-babylonialaisesta ja myöhemmin, sitä mukaa kuin persialaisten valloitukset ulottuvat länteen, egyptiläisestä ja kreikkalaisesta taiteesta. Niin persialaiselle kuin kaikellekin itämaiselle arkkitehtuurille on ominaista taipumus jättimäisyyteen. Kreikkalaiset taiteilijat vasta tekivät taiteilijan ihanteeksi mittojen kohtuullisuuden ja sopusoinnun. Koristeissa on erikoista värikkyys, kalliiden kivien käyttö kultaesineiden pinnalla.

Persialaiset eivät ole olleet uranuurtajia taiteen ja tieteen kentällä eivätkä myöskään aineellisen kulttuurin alalla, mutta merkityksettömiä inhimilliselle edistymiselle he eivät silti ole näilläkään aloilla olleet. Heidän luomansa lujan ja samalla hieno-otteisesti koossa pidetyn valtion ansiota on, että eri kansat ovat ikäänkuin tulleet lähemmäksi toisiansa. Tähän vaikutti osaltansa suuressa määrin erinomainen maantieverkko, minkä Persian kuninkaat järjestivät ja pitivät kunnossa. Turvallisemmin ja nopeammin kuin koskaan ennen kauppias voi kulkea maasta maahan, ja eri kulttuurien kesken syntyi kehitystä edistävää vuorovaikutusta.

Kirjallisuutta tätä osaa varten:

Eduard Meyer, Geschichte des Altertums: osat II—V.

J.B. Bury y.m., The Cambridge ancient history: osat III—V.

Tätä jaksoa varten:

Ferdinand Justi, Geschichte des alten Persiens.

Ferdinand Justi. Geschichte Irans bis zum Ausgang der Sasaniden (Wilh. Geiger und Ernst Kuhn, Grundriss der iranischen Philologie II).

Clément Huart, La Perse antique et la civilisation iranienne (laajoin kirjallisuusluetteloin).

Georg Hüsing, Der Zagros und seine Völker (»Der alte Orient» 1908).

A.V. William Jackson, Persia past and present.

Marcelle Auguste Diculafoy, L'art antique de la Perse.

J. Darmesteter, Le Zend-Avesta.

Karl F. Geldner, Avesta.

A.V. William Jackson, Zoroaster, the prophet of ancient Iran (laajoin kirjallisuusluetteloin).

A.V. William Jackson, Die iranische Religion (Geiger—Kuhn, Grundriss II. Laajoin kirjallisuusluetteloin.)

Karl F. Geldner, Avestalitteratur (Geiger-Kuhn, Grundriss II).

Edv. Lehmann, Zarathustra.

James Hope Moulton, Early Zoroastrianism.

Dosabhaj Framji Karaka, History of the parsis.

Victor Henry, Le parsisme.

Justin V. Prášek, Kyros der Grosse (»Der alte Orient» 1912).

Adolf Bauer, Die Kyros-Sage und Verwandtes.

Victor Floigl, Cyrus und Herodot nach den neugefundenen Keilinschriften.

Rudolf Schubert. Herodots Darstellung der Cyrussage.

O.E. Hagen, Keilschriftsurkunden zur Geschichte des Königs Cyrus (Friedrich Delitzsch und Paul Haupt, Beiträge zur Assyriologie II).

Herodotoksen historia, kääntänyt Edv. Rein.

Justin V. Prášek, Kambyses (»Der alte Orient»' 1913).

Justin V. Prášek, Dareios I (»Der alte Orient» 1914).

E.A. Wallis Budge, The sculptures and inscriptions of Darius the Great on the rock of Behistun.