ENSIMMÄINEN TALONPOIKAISRUNOILIJA.

Aikajärjestyksessä toinen Kreikan suurista runoilijoista on boiotialainen Hēsiodos, jonka teokset näyttävät olevan Iliasta ja Odysseiaa vähäisen nuoremmat. Eräässä niistä runoteoksista, jotka luullaan hänen sepittämiksensä, hän on antanut ensimmäisen järjestelmällisen esityksen kreikkalaisesta jumalaisopista ja siten syvästi vaikuttanut kansansa uskonnolliseen kehitykseen.

Hesiodos oli kotoisin Helikonia lähellä olevasta kylästä, ja poikana hän kaitsi lampaita tuon lauluissa ylistetyn vuoren liepeillä. Hänen veljensä oli kunnoton mies, joka isän kuoltua tuomarit lahjomalla vääryydellä anasti melkoisen osan hänen perintöosuudestaan ja sitten eli humussa ja sumussa, jotavastoin Hesiodos uutteruudella koetti uudelleen päästä vaurastumaan. Ajatuksensa veljestään ja muista laiskureista ja tyhjäntoimittajista hän toi ilmi »Työt ja päivät» nimisessä opetusrunossa, joka on laatujaan vanhin koko maailmankirjallisuudessa. Sen edellinen osa »Työt» alkaa rangaistusrunona veljeä vastaan, mutta muuttuu vähitellen opettavaksi runoksi, jossa uutteran työn siunausta ylistetään kuhnurin ja vetelehtijän elämän vastakohtana. Talonpojan uutteralle aherrukselle auran ja äkeen ääressä runoilija tässä runossa osoittaa kunnioitustaan, ja runo onkin omistettu Boiotian uurastaville, raataville talonpojille. Heidän viisaudenvarastostaan hän kyllä suureksi osaksi on ammentanutkin sen sananlaskukokoelman, joka liittyy tähän runon ensi osaan. Siinä vilisee puheenparsia, jotka muistuttavat meidän omia, isiltä perittyjä sanontatapojamme.

Opetusrunon jälkimmäinen osa »Päivät» on myöskin talonpojan maailmasta peräisin ja kertoilee opettavassa muodossa niistä päivistä, jolloin pidettiin hyödyllisenä tai vahingollisena ryhtyä johonkin määrättyyn työhön.

Hesiodosta on nimitetty »maailman ensimmäiseksi talonpoikais-runoilijaksi». Hän ei, kuten Homeros, ole runoillut seikkailunhaluisille ritareille, vaan Boiotian jäykille, hitaille talonpojille. Kaikkialla hänen runoudessaan puhuu terve, maahenkinen talonpoikaisjärki, mutta mielikuvituksen lennolle, sotaisten urotöitten viehätykselle siinä ei ole tilaa. »Hesiodoksen runoissa eivät hulmua uljaat kypärintöyhdöt, eivät välky keihäänkärjet, mutta sen sijaan runoilija kertoo, mistä aineista luja ja kestävä aura on tehtävä.» Täällä ei ole hituistakaan »urotöiden loistoa ja juhlien melua, hilpeätä huolettomuutta ja hehkuvaa intohimoa. Päällämme kaareutuu sen sijaan Boiotian talonpoikaismaan harmaa ja sumuinen arkitaivas, joka katselee allansa olevaa elämänhyörinää, täynnä työpäivän aherrusta ja rehkinää, sen pikkuvaivoja ja pikkuhuolia.» Kaikkialta hänen »Työt ja päivät» teoksestaan pistää hyödyllisyyskanta esiin. Kun hän istuu lirisevän lähteen reunalla ja länsituulen humistessa lehvistössä sepittää maalaisidyllin, ei hän koskaan oikein kykene kohoamaan lentoon maallisista huolista. Seuraavassa hengenvedossa hän unohtaa lähteen lirinän ja läntisen tuulahdukset, ja hänen ajatuksensa pyörivät kotoisen vilja-aitan jyvävarastoissa.

»Mittaa, hinkalohos sato talleta tarkoin…» »Koirakin ärheä hanki…»

— niin kuuluu hänen neuvonsa.

Luonnon ihanuus tai pellon aaltoileva vilja ei tuota hänelle esteettistä nautintoa, sillä, niinkuin Schück sattuvasti sanoo, »pelto on hänelle vain ruokaa, metsä polttoainetta ja taivas se suunta, josta sade tulee.» Hesiodoksesta puheenollen ei myöskään voi puhua työn ilosta. Työ on hänestä ankara välttämättömyys, ainoa keino välttää köyhyyttä ja hätää; ja työn hänelle tarjoama viehätys on siinä, että

»Suosima uuras on mies jumalain sekä ihmisienkin, kunnian saa; vaan laiskuri heist' on halpa ja hylky. Ei häpeää luo raataminen, sen tuo elon laiska.»

Kun hän saarnaa hyviä tekoja, hän tavallisesti ei jätä luomatta silmäystä hyvän teon tuottamiin hyödyllisiin seurauksiin. Kuinka kuvaava onkaan tämä ohje:

»Vilpitön naapurin luon' ole saaja ja maksaja lainan! Maksaiss' entinen tai varovampikin mittasi olkoon, niin apu naapurin varma on vastakin toivona sulla!»

Mikä ensi silmäykseltä voisi näyttää harkitsemattomalta anteliaisuudelta, se todellisuudessa onkin vain viisasta arviointia.

»Voittoa väärää viero! Mi väärin on saatu, se hukkuu. Helliös helliviäs, majaystäväs luo mene vuoroin! Anna, jos antaa ken, älä sille, jok' ei ole aulis: ainapa antaja saa, kitupiikkiä karttavat kaikki.»

Ettei ihmisiin ole liian paljon luottamista, se selviää seuraavista Hesiodoksen sanoista, joissa ilmenee talonpoikaisviekkautta ja talonpoikais varovaisuutta:

»Veljesikin kera vaikk' asioit, ota vierahatmiehet: Luottamus liika se yht' iso vaara on kuin epäluulo.»

Ja niinkuin hän lirisevän lähteen luona ei voinut unohtaa viljavarastoa ja vihaista pihakoiraa, niin hän itse jumalten edessä ei voi unohtaa naapurin peltoa. Toisessa paikkaa »Työt ja päivät» runoa sanotaan:

»Ruumiis, sielusi puhdistain jumaloille sa palveet vointias myöten tuo, palat rasvankiiltävät reitten! Tuoksuvin suitsukkein lepytellös heitä ja viinein, heittyissäs levon helmaan, myös herätessäsi aamuin, jotta he mielistyis sydämessään, suosiomielin toisen maat sinun ostaa sois, hänen ei sinun maitasi.»

Tämä mielikuvitusta puuttuva talonpoikaisrunoilija ei voi kohoutua innostumaan elämän värikkyydestä. Hänen elämänkatsomuksessaan on melkein aina tyytymätöntä kärtyisyyttä. Askra, jossa hän asuu, on »oikea pesä, kylmä talvella ja sietämättömän kuuma kesällä. Ei siellä mikään kasva eikä menesty». Ajat huononevat huononemistaan, ja niin huonot kuin nyt — Hesiodoksen päivinä — ne eivät sitten olleet koskaan olleet.

Mutta kun toteaa hänen itaruutta lähenevät elatushuolensa ja hänen milteipä toivottomuuteen vivahtavan elämänkatsomuksensa, tulee myöskin ajatella, mitä mies jo varhain sai kokea. Ja hänen puuttuvan mielikuvituksensa ja viisastelevaisuutensa vastapainona on suuri oikeudentunto, syvä siveellinen vakaumus. Hänelle niinkuin Suomen itsenäiselle talonpojalle on laki ja oikeus se akseli, jonka ympäri kaikki pyörii. Hesiodoksen oikeudelle omistama ylistyslaulu on suurimmalla innoituksella sepitetty osa »Työt ja päivät» teosta. Kreikkalaisten uskonnolliselle käsitykselle on hänen merkityksensä ollut suuri sen johdosta, että hän on sangen oikulliseen ja kevytkenkäiseen homerolaiseen jumalamaailmaan luonut oikeutta ja siveellisyyttä. Kenties hän juuri sen tähden, että häntä täällä maan päällä oli petetty oikeudessaan, on tuntenut tarvetta siirtää oikeuden-maailman korkeampiin avaruuksiin. Vastoinkäymiset ja tappiot eivät ole häneen painaneet ainoastaan puoltansa pitävän huolehtimisen leimaa — kärsimyksen tietä hän on myöskin sydämessään saanut tuta Jumalan vanhurskautta ja tunnustaa maailmalle uuden uskonsa taivaalliseen tuomariin, joka palkitsee oikeamielistä ja kostaa väärämielisyyden. Sen takia hän maailmankehityksessä on saanut sijan, joka tekee hänet Israelin profeettain vertaiseksi.

Kirjallisuutta:

Hesiodos, Verk och dagar. Ruotsintanut Elof Hellqvist.

Eduard Schwartz, Charakterköpfe aus der antiken Literatur II.