LÄNSIHELLEENIEN VAPAUSTAISTELUT.

Sisilian kreikkalaiset eivät olleet ottaneet osaa heimolaistensa taisteluun persialaisia vastaan, mutta heillä oli itsellään itämainen vihollinen, jota vastaan heidän täytyi puolustaa hellenismiä ja omaa itsenäisyyttään, nimittäin seemiläiset karthagolaiset. Nämä kävivät entistä vaarallisemmiksi, kun he näihin aikoihin tekivät liiton etruskien kanssa, jotka silloin olivat Italian voimakkain sekä maa- että merivalta. Liiton tarkoituksena oli vastustaa kreikkalaisia kauppakilpailijoita läntisellä Välimerellä.

Sen sijaan, että olisivat yhteisvoimin vastustaneet yhteistä vihollistaan, suuri osa Sisilian, kuten emämaankin, kreikkalaisista yhdyskunnista oli tukkanuottasilla keskenään. Sellaisten pikkukahakkain tuloksia oli esim. kukoistavan Sybariksen hävitys.

Sisiliassa sopu kuitenkin aikaa myöten parani, mutta se ei johtunut helleenien hyvästä tahdosta, vaan siitä, että voimakkaat tyrannit anastivat valtaansa useimmat saaren kreikkalaisista siirtokunnista. Siihen aikaan, jolloin Kreikan emämaa kävi vapaustaisteluaan persialaisia vastaan, oli valta jakautunut etupäässä kahden tyrannin kesken, joista toinen oli Syrakusan tyranni Gelōn, toinen hänen appensa Thērōn Akragaasta. Gelon oli erinomaisen tarmokas mies, etevä sotapäällikköjä olojen järjestelijä, mutta häikäilemätön ja mielivaltainen, kuten vain sisilialainen tyranni saattoi olla. Kaikki esteet, joita hänen tielleen osui, tallasi hän maahan.

Himérassa saaren pohjoisrannikolla oli myös muuan tyranni. Kun Theron karkoitti hänet maanpakoon, ei häntä vähääkään arveluttanut pyytää apua karthagolaisilta, jotka olivat kreikkalaisten verivihollisia. Nämä käyttivät ihastuneina hyväkseen tilaisuutta päästä sekaantumaan kilpailijainsa keskinäisiin riitaisuuksiin ja lähettivät Himeraa piirittämään voimakkaan sotajoukon päällikkönsä Hamilkarin johdolla, joka oli karthagolaisen sotalaitoksen luoja. Mutta silloin Gelon riensi appensa avuksi ja tuotti Karthagon armeijalle musertavan tappion Himeran luona samana vuonna — kansan suussa säilyneitten tietojen mukaan samana päivänäkin — kuin Salamiin taistelu.[129] Hamilkarin kerrotaan koko taistelun ajan uhranneen jumalille eläimiä, ja kun hänen sotajoukkonsa lähti pakoon, kerrotaan hänen itsensä heittäytyneen uhrituleen.

Saadessaan tiedon tappiosta karthagolaiset lähettivät heti sanansaattajia Syrakusaan hieromaan rauhaa. He näet pelkäsivät, että Gelon muuten ahdistaisi heitä heidän omalla alueellaan. Gelonille oli myöskin edullista solmia rauha karthagolaisten kanssa, koska Kreikassa käyty suuri taistelu oli vielä ratkaisematta. Hän myönsikin heille rauhan 2 000 hopeatalentin suuruista vahingonkorvausta vastaan.[130]

Kuuden vuoden kuluttua sisilialaisten ja etruskien välillä käytiin yhtä ratkaiseva meritaistelu Kýmēn[131] luona. Se päättyi etruskien merivoiman täydelliseen häviöön.[132] Syrakusaa voitiin nyt pitää Tyrrhenanmeren valtiaana, niinkuin Ateena hallitsi Aigeianmerta.

Nämä tapaukset masensivat karthagolaisia niin suuresti, että he vasta pari miespolvea myöhemmin uskalsivat uudelleen ryhtyä hyökkäyspolitiikkaan kreikkalaisia vastaan. Kymen taistelulla oli se maailmanhistoriallinen merkitys, että se ratkaisevasti vapautti latinalaiset etruskeista ja laski siten Rooman valta-aseman varsinaisen perustuksen.

* * * * *

Näin oli helleeninen sivistys sekä idässä että lännessä taistellen vapautunut itämaisesta kulttuurista.

Kirjallisuutta, joka kuuluu tähän ja seuraavaan osastoon:

Thukydides, Historie, overset og oplyst ved Anmærkninger av M.Cl. Gertz. (On myös Hårdhin suomennos »Peloponneesolais-sota».)

Adolf Bauer, Die Griechischen Kriegsaltertümer (Laaja kirjallisuusluettelo).

Hans Delbrück, Die Perserkriege und die Burgunderkriege.

Hans Delbrück, Geschichte der Kriegskunst im Rahmen der politischen Geschichte: nid. I.

H. Droysen, Heerwesen und Kriegsführung der Griechen (Laajat kirjallisuusviitteet).

G.B. Grundy, The great Persian war.

Johannes Kromayer, Antike Schlachlfelder: nid. IV (Laajat kirjallisuusluettelot).

Tätä lukua varten:

Adolf Bauer, Themistokles.

Max Duncker, Die Schlacht von Marathon (Heinrich von Sybelin julkaisemassa »Historische Zeitschriftissä» 1881).

Thomas Lenschau, Zur Geschichte Ioniens (Klio. Beiträge zur alter Geschichte herausg. von C.F. Lehmann-Haupt und E. Kornemann: nid. XIII).

Richard Nordin, Die äussere Politik Spartas zur Zeit der ersten Perserkriege.

Richard Nordin, Studien in der Themistoklesfrage.