KLEISTHENES JA HÄNEN TOIMINTANSA VALTIOMUODON KANSANVALTAISTUTTAMISEKSI.

Lienee tarpeetonta mainita, että tyrannivallan kukistumista seurasivat katkerat puolueriidat. Lopuksi valtion johto jäi kuitenkin Kleistheneen käsiin, joka tosin oli ylimys, mutta kuului sukuun, jolla kansanmielinen politiikka oli perinnäisenä tapana. Hän ei hakenut tukea säätyläisistään, joitten poliittiselle älylle oli tunnusmerkillistä, etteivät he olleet mitään oppineet eivätkä mitään unohtaneet ja joiden päämääränä oli onnellistuttaa Ateenaa samalla hallitusmuodolla, jota he ihailivat Spartassa. Kleistheneen tarkoituksena oli sitävastoin pelastaa Solonin hallitusmuoto. Mutta siihen ei nyt enää riittänyt entisen valtiojärjestyksen tukeminen sellaisenaan, vaan nyt tarvittiin myös uudistuksia. Sen Kleisthenes oivalsikin osoittaen sillä omaavansa valtiomiehen silmän. Kaikki kansalaiset olivat tosin poliittisesti äänioikeutettuja, ja kirjoitetun lain mukaan vallitsi yhteiskunnassa tasa-arvoisuus, mutta todellisuudessa oli aatelin ja aatelittomien suhde kuin kahden toisilleen vihamielisen kansakunnan. Sukulaisuussiteissä oli ylimysvaltaisen puolueen voima. Solonin järjestämän poliittisen varallisuusluokkajaon rinnalla säilyi nimittäin vanha jako neljään sukuun, joitten alkujuuret olivat peräisin ajalta, jolloin ateenalaiset olivat paimentolaiskansaa. Tämän jaon he olivat säilyttäneet vielä Attikaan tulonsa jälkeenkin. Näiden sukujen keskuudessa aatelisto säilytti suuren vaikutusvaltansa. Solon ei ollut uskaltanut koskea tähän sukujärjestelmään. Mutta Kleisthenes, josta kehittyi kiihkeä demokraatti, kohdisti voimansa vaaliuudistukseen, joka teki vanhan sukujaon poliittisesti merkityksettömäksi. Sen sijaan hän jakoi Attikan väestön kansankokouksen äänestyksiä ja muita poliittisia tarkoituksia varten asuinpaikkojen mukaan, siis vaalipiireihin.[76] Vanhoilla suvuilla oli sen jälkeen merkitystä vain yksityiselämässä. Samalla hän toteutti joukon muitakin kansanvaltaisia uudistuksia valtiomuodossa.