AIGEIALAINEN KULTTUURI

Mitä nykyisin tiedämme kaakkois-Euroopan vanhimmista kulttuureista, siitä meidän on ennen kaikkea kiitettävä erästä saksalaista ja erästä englantilaista arkeologia. Edellinen, nimeltänsä Schliemann, sai 1870-luvun puolivälissä ilmi n.s. mykeneläisen kulttuurikauden, joka on saanut nimensä Peloponnesoksen koillisosassa sijainneesta Mykēnēn (myös Mykēnai) kaupungista. Sen raunioista näet ensi kerran perusteellisemmin päästiin tuntemaan tuota ihmiskunnan kehityskautta, joka näyttää alkaneen noin 1600 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme.

Neljänneksen vuosisataa Schliemannin jälkeen englantilainen Evans alkoi kaivaa kuningas Minoksen palatsin raunioita muinaisessa Knossoksen kaupungissa, Kreetan pohjoisosassa, lähellä meren rannikkoa. Evans oli aikaisemmin liikuskellut muinais- ja kansatieteellisissä tutkimuksissa Balkanin niemimaalla, Italiassa ja Lapissa sekä Kreetan muissa osissa. Nyt hänen onnistui tuoda päivänvaloon muistomerkkejä mykeneläistäkin vanhemmasta sivistyskaudesta, nimittäin tämän kanssa sukua olevasta kreettalaisesta kulttuurista. Näitä molempia kulttuureja nimitetään yhteisnimellä aigeialaiseksi Aigeian meren mukaan. Evans oli nyt valaissut tämän sivistyksen historiaa jälleen enemmän kuin puoli vuosituhatta ajassa taaksepäin.

Kirjallisuutta tähän osaan:

Martin P:n Nilsson, Grekisk kultur i bild.

Fritz Baumgarten, Franz Poland und Richard Wagner, Die hellenische Kultur.

Tähän jaksoon:

Dietrich Fimmen, Die kretisch-mykenische Kultur (laajoin kirjallisuusviittauksin).

René Dussaud, Les civilisations préhelléniques dans le bassin de la mer Egée.

H.R. Hall, Aegean archæology.

Gustave Glotz, La civilisation égéenne (laaja kirjallisuusluettelo).

R. v. Lichtenberg, Die ägäische Kultur.

Oscar Montelius, La Grèce préclassique.

Frederik Poulsen, Den kretisk-mykeniske Kunst.

Emil Smith, Hellas for Homer.

K. Friis Johan sen y.m., De förhistoriska tiderna i Europa I.