IX.
Eino Palola translation
Pienen prinsessan tilaamista linnuista oli minulla ollut suurta vastusta matkalla, niin suurta kuin linnuista suinkin saattaa olla. — Kolmestakymmenestä oli vielä elossa parikymmentä, jotka sitäpaitsi olivat hyvin väsyneet merimatkastaan — parikymmentä pörröistä, tahmeaa, surkeaa pikku olentoa, jotka kerran olivat olleet peipposia, leivosia, hamppulintuja ja tiklejä. — Kuitenkin otti sairas lapsi ne vastaan hyvin eloisan ilon leimahtaessa hänen suurista mustista silmistään, kun hän sai nähdä linnut.
"Mea maitai!" (Hyvä on, sanoi hän. Hyvä on, Loti!)
Suurin viehätys oli linnuilla sentään jälellä; — sulottomina, raihnaisina lauloivat ne kuitenkin — ja pieni kuningatar kuunteli niitä ihastuneena.