XXXVII.
Eino Palola translation
Oli Rendeerin viimeinen ilta — — —
Kuningattaren kiireellisistä tiedusteluista oli käynyt selville, että Taimaha oli Tahitilla eilisestä saakka, — ja palatsin mutoi-päällikkö oli saanut tehtäväkseen viedä hänelle sanan tulla auringon laskun aikana rannikolle, Rendeerin luo.
Tapaamisaikana olimme me siellä, Rarahu ja minä.
Me odotimme kauan ja Taimahaa ei tullut. — Minä olin arvannut sen.
Sydämeni omituisesti kouristuessa näin minä meidän viimeisen iltamme viimeisten hetkien kiitävän pois. — Odotin selittämättömän ahdistuksen vallassa. Olisin antanut tällä hetkellä mitä hyvänsä saadakseni nähdä tuon naisen, josta olin lapsuudessani uneksinut, ja joka oli liittynyt Ruerin kaukaiseen, runolliseen muistoon, ja minä aavistin, että hän ei tulisi näyttäytymään — — —
Me olimme pyytäneet ohjeita ohikulkevilta vanhoilta naisilta:
"Hän on pääkadulla", sanoivat he meille. "Ottakaa mukaanne tämä pikku tyttö, joka tuntee hänet ja näyttää hänet teille. Kun olette löytäneet hänet, käskekää lasta palaamaan kotiinsa."