X.
Eino Palola translation
"Te puhuitte Bora-Boran pikku Rarahusta", sanoi meitä lähestyen luutnantti Benson, joka oli nähnyt Tahitin meidän jälkeemme.
"Hän oli viime aikoina vaipunut hyvin syvälle — mutta hän oli aivan erikoinen pikku tyttö.
"Aina tuoreita kukkaseppeleitä kuoleman kalpeiden, pikku kasvojen ympärillä. Hänellä ei ollut lopulta paikkaa, mihin päänsä kallistaisi, ja hän kuljetti muassaan vanhaa, raihnaista kissaa, jolla oli korvarenkaat, ja jota hän hellästi rakasti. Tuo kissa seurasi häntä joka paikkaan surkeasti naukuen.
"Hän meni usein nukkumaan kuningattaren luo, joka kaikesta huolimatta osoitti hänelle sääliä ja loppumatonta hyväntahtoisuutta.
"Kaikki Sea Mew-laivan matruusit pitivät hänestä, vaikka hän oli tullut laihaksi — Hän — hän jakoi rakkauttaan heille kaikille, kaikille, jotka olivat hiukankin kauniita.
"Hän oli kuolemaisillaan keuhkotautiin, ja kun hän oli ruvennut nauttimaan viinaa, paheni hänen tautinsa hyvin nopeasti.
"Eräänä päivänä — lokakuussa 1875, hän oli kai kahdeksantoistavuotias — saatiin kuulla, että hän oli lähtenyt raihnaisine kissoineen Bora-Boran saarelle kuolemaan ja siellä hän näyttää eläneen vain muutamia päiviä." — — —